Viime päivinä taas ahdistanu. Nyt se vaa on muuttanu vähä muotoonsa.   Se ei niinkää oo ollu enää tuntemuksena, vaa ajatuksina. Itsetuhoset ajatukset kytee. Ehkä vähä raapasinki sillee harmittomasti sit kuitenki. Jos mult kysytään näist ajatuksista, ni aijon olla rehellinen ja kertoo.. Tahtoisin kertoo jollekki muullekki jotenki silleee.... avunpyyntö?  En selvii yksin.
Ääneen sanottuna se tuntuu kauheen pahalle myöntää, koska oon aina selvinny, mut samal on silti nii rankkaa tiedostaa se et on joutunu selvii yksin. On mulla ollu aina sillee tukee, netin välityksel, mut ku kaipaisin, oon aina kaivannu, jotai fyysist. Joka arkeen. Tietää mahdollisuus et voin nähä ja olla jonkun kaa millo vaa.
Mun sisukset on syöpyny loppuun.

Silti oksennan /28.10

28.10. olin kirjottanu ton seuraavan pätkän, mut unohtanu julkasta sen

3 kertaa tän kuun aikana. Sillee kerra viikkoon. Eiline oli typerä.Väsytti, oli nälkä ja vaa vähä teki mieli. Taas pelkäsin kuolemaa. Pelkään et aivoon tulee tukos siit paineesta,

Aluks en tajuu miks oksennan, ku tiän, et se vaan pelottaa ja en ees nauti siit ruuast yms pelkkäää negatiivist, mut sit muistan , et just sil hetkel ku sitä haluun, ni teen sen vaan, koska voin.
Se ite tekeminen, oksentaminen , OLI mulle ennen pakokeino ahdistuksest.
Pitäis vaan oppii ettei se enää auta. Se vaan pahentaa.

Sairas.

AHDISTAA

NIIII VITUSTI
erityisesti tänää. Opelta tullu s-postii, jossa valittaa mun epäammattimaisest kielikäytöst yhes haastattelutehtäväs ja etten lue tehtvänantoi kunnol. Pahottelin, etten ollu ymmärtäny tehtävän antoo nii virallikseks ku ois pitäny olla ja et teen sen koko tehtävän uusiks.
Sit mul putkahteleeki mielee kaikkii muitki juttui mitä pitöis tehä. Kaikkee mist pitäis ottaa ajallaan selvää, et millo tehä mitä. Varmaa jo myöhäs. Muo ahdistaa nii maan perkeeleesti tää kouluelämä.
Miks kaikil muil se sujuu niin? Miten ne saa pidettyy ittensä kurissa ja venytettyy aikaa sillee, et tehtävät valmistuu ajallaan? Miten ne ees jaksaa? Kyl mä tiiän monii, joil on koulus todela paljo vaikeuksii selvitä. Joitaki, jotka heitetää koulust jopa ulos, ku selvitykset poissaoloihin ei oo menny ajois perille. Onhan noit... "onneks", koska se luo toivoo ja me voidaa tukee toinen toisiamme ja tsempata, et kylme pystytään tähä askel askeleelt.
Mut sit esim mun luokka. Emmä voi mennä opelle aukoo päätäni siit, et hyvähä se on muiden tehä tehtävii ja onnistuu niis moitteettomasti, koska NIILLÄ ON TOISENSA. Mul ei oo ketää kehen pitää yhteyttä kouluajan ulkopuolel. Niil muil on ryhmät watsapis. Ei mul oo ketää kelt kysyy varmistusta tehtävien teos.

Oon yhteiskunnast syrjäytyny mt-ongelmien takii. En pysty suoriutuu. Suorittaa elämist niiku ihmisen kuuluuu. Niiku vitun lampaat. Vitun mielivammanen.

MIKS EN PYSTY TÄHÄN??!?!?!?
Miks en jaksa? Miks oon koko aja nii väsyny, etten pysty?
Miks ahdistaa niin, et lamaannun?      Miks lamaannuttavast ahdistsuksest liikkeellelähtö on niin helvetin tuskasta??

Mulle on varattu ens viikol psykoterapeutille aika.

Blogit kuolee

Mist johtuu, et kaikki blogit on iha kuollu...? Seuraan tääl jotai kymment blogii ja kaikkii on päivitetty yli 3 kk sitte. Suurin osa tyylii puolta vuotta.

Voisin vähän kertoo kuulumisii menneest kuukaudest.
Syömiset: pysyy tasasina. Syön ku on nälkä, syön mitä haluun. Syön suht epäterveellisesti. Tai sillee, et terveellisempiki vois olla. Aik paljo on tullu viime viikkojen aikana sellast pientä naposteluu, tyylii 5karkkii kerralla, useemman kerran viikos. Ja suklaat jonku verran. Vois karsii niit pois, ku ovat täysin turhii, mut sit toisaal ku ne määrät on nii tajuttoman pienii, ni tuski niist haittaakaa on. Pasta on taas in.
   Kuvittelen, etten syö tarpeeks, mut ilmeisesti syön liikaa edelleenki, koska paino ei vaan putoo. Veikkaisin et mun kalorit on 1500-2000, et aika optimaaliset terveellist painonpudostus ajatellen. Lisäks oon liikkunu sillai, et arkikulutus on luokkaa 1300-1700 pelkäl  liikkumisel. Salil oon käyny 3x/vk. Nyt treenaamist muuttanu sillee, et enemmä hiittii. Tehokkain jälkipoltto ku missää muus.
   Jos tätä syömishäiriöhistoriaa mitetitää, ni mun syömis/liikkumis/ajatuskäyttäytymine ei millää tasol viittaa enää siihe. Ei oo ajatuksii. Sellast arkist painon pudotust, eli putoo jos putoo. En kiduta itteeni tai vaivaa päätäni sil.  Pari kertaa kilahtanu päässä, et vois huvin vuoks vetää pienet sessiot, ja niin oon sit tehnykkin, koska " ei nyt kerra kuussa mitää haittaa". En vaa saa siit mitää irti enää. Tulee vaa huono mieli ja kuolemanpelko. Muutaman kerra kärsiny myös iha saatanallisist pääkivuist, ku niskalihakset on menny nii jumii siit kaulan roikottamisest.    Yhtenä päivänä tuli iha täysi puun takaa triggeri, joka mut sit sorti puuhaan. En oo eläessäni saanu vaikutteit toisten käytöksest, ja se oli jotenki tosi jännä ku aloin sit miettii sitä.

Mieliala: en oo juurikaa ollu masentunu. Tai oon, mut erilailla ku koskaa ennen. Mä oon surullinen. Oon ollu itkunen jo useemman viikon, lähes joka ilta. Toisinaan vaan on sit nii väsyny, etten yksinkertasesti jaksa itkee.  
   Mul tos pari viikkoo sit pyöri ihan sikana ajatuksii mun elämäs menneist ihmisist, millast oli ennen ja millast on nyt. Mitä tunsin sillo, mitä nyt. Liikaa vertailuu, ikävää ja kaipuu.
     Jos ei ois pakko käydä töissä, ni jäisin vaa makaamaa sänkyyn päiviks.

Raskas olo

Istun tihkusatees. On viilee. 10min päästä salille.
Tänää en jaksa hymyillä. En ees yksin ku yritän, et jos se hymy  nostais vähä mielt.
Mulle ei sanota heippa. Eikä tervehditä, ellen ite tervehdi eka. Se on aina ollu sillee.

Oon aika väsyny ja  voimaton.  Tuntuu aik turhalle. Niiku ain ennenki.
3min viel.
Ootan jotta jäis mahd vähä aikaa alkulämpälle ku en jaksais veivaa kauaa, enkä kehtaa mennä pukuhuoneeseee räplää kännyy.

Paino on laskenu just sen verra et viikonloppuna se tulee varmasti takas.

Oksentelu houkuttaa taas, koska se piristää ja poistaa ahdistust, sillee pienin määrin toteutettuna. Emmä kuitenkaa, ku tiiän ettei  se pysyis lapases vaik nii aina väitetää

Humalas hullaantuu

Se oli se kerta, ku seuraavana päivänä häpeen silmiini päästä, jos joku tajus et hakkautin itteeni terävään seinänkulmaan tanssilattial. Tunsin sen kivun, jopa kontrolloimattoman humalan läpi.
Seuraavana päivänä käsivarsi näytti sille, et joku ois tarttunu ja repiny mua.
Eipä noi enää pari päivää myöhemmin näy juurikaa.

Mut siis pääasia nyt täs oli, et hävettää vitusti

Jos sais syyn jostai muualt.
Perjantaina saan lähetteen kilpparikokeisii; miks väsyttää, tukkaa lähtee, paino ei putoo.

Läski

Emmä oikeesti edellenkää oo mikää läski mut jotenki kaikki tapahtumat saa mut tuntee itteni huonoks, et oisin tehny jotai väärin ->  mussa on jotain vikaa ja ainut mihin pystyn vaikuttaa on mun fyysine olemus. Bmi 23,4. Sama ku viimeset 3 v.
Mielisairaus on sairaus mis muutki. Siihe ei voi ite vaikuttaa, mut oireit voi yrittää lievittää.

Oon väsyny. Todel todel väsyny.

Kadun eilist oksentamist. Menin iha pimentoon sen jälkeen ja koomassa tuhlasin 4 tuntii youtub-videoihi  koulutehtävien sijaa. Jotenki pakoon sitä ahdistavaa oloo.

--------------->

Taistelen ja onnistunki jollaa helveti kummal kasaamaan hyvän olon ja kyvyn keskittyy näihi tehtäviin ja saan jopa jotai aikaseks!
...vai onkoha se tää viini joka auttaa?  Yhen ison viinilasillisen verran.

Puoltoist viikkoo koulust menny ja kolmen kuukauden jälkee mieleen on alkanu taas putkahtelee itsetuhosii ajatuksii. Ei ne nii mainitsemisen arvosen tasosii oo, sillee tosi viatont, mut kuitenki. Ei se tervet oo ja järki huuta hälytyskelloi.
Tasan yks asia pitää mut poissa jopa itteni läpsimisest. Niiku ees nii pienest ja jota ois niiiiii helppo tehä. Ei saa, eis aa. Mitä jos jälki jää

Päätin tos pari päivää sitte et nyt jää taas koululounaatki pois päiväjärjestyksest. Viime viikol kävin kerran ja nyt maanantain. Iha vitun hirveetä shaibaa tämmöselle herkkähermoselle luuserille. Kaikki muut ehtii lopettaa syömisen, eikä kukaa ees vilkase mua, et oonko lopettanu, ja sit kaikki vaa lähtee vetää.

Yritän, yritän oikeesti nii kovasti olla paras versio musta tollee julkisesti, puhun ihmisten kaa ku siihe on mahdollisuus, yritän hymyillä parhaani mukaa ja pitää äänensävyn ystävällisenä, silti, SILTI tuntuu et kaikki kattoo entist enemmä kulmie alta, ihmiset puhuu entist vähemmä mulle, kukaa ei tuu tunneil istuu viereen, mua ei oteta ryhmätöihin mukaan ja OPET joutuu siirtää jonku mun kaa.
Ikää sillee 22-25 ihmisil, ei vittu jumlauta haloo nyt vähä niiku level up please.
Mä kyl ajattelin kysyy joltai niist, et oonko esim kännis menny sanoo jotai epäsopivaa mist toi kaikki perseilevä käytös voi johtuu.
--

Tunnen mite pää alkaa monen kuukauden "tauon" jälkee taas pimetä, sairaus ottaa vallan.
Emmä oikeesti ees oo sairas millää tasol. Vähä vaa alakulone ja hupsui asioit pyörii mieles.
Kyl te tiätte tän systeemin.

Oksennetaan syksyn värejä

kai siit viime kerrast on pari kuukautta.
Oksentaes muistan taas kui ihana on tyhjentyy. Kui ihanalle se sairaasta päästä tuntuu, et se kontrolloi mua. "tyhjennä ittes vitun kuvottava läski sika"
Itseviha miljoonas.

Tänää söin liia vähä ja se heikotus tuntu päiväl hyvälle. Muistelin mite viime syksynä oksensin koulun lounait. Oksentaisin varmaan nytki mut mitä turhii jos kerra viikos kahes käy lounaal.

En todelakaa tiedä miks tulin selittää teille vaa jostai oksentamisest.

Must tuntuu

et syksyy lähestyes alan taas päivittää tätä enemmän. Tuntuu vahvasti sille. Tahtoisin jakaa tän blogin forkal, jotta sais enemmä lukioit, koska huomiohuoraus on toisinaa iha kivaa, mut sit toisaalt fiksut osaa stalkkaa ja tajuu kuka oon. En välttämättä haluu sitä, vaik täälki kyl on pari jotka tunnen ja tiiän et ne seuraa. Luo vaa jotenki enemmä mielenrauhaa ku pystyy kuvittelee olevansa 100%ano.

Tuntuu, et on kyl nii hakuses tää kirjottaminen tänne ku en oo nii pitkää aikaa kirjottanu säännöllisesti!  En ees muista mitä tänne kirjotetaa ja mite.
On alkanu lipsuu vähä liikaa tuol julkisel puolel tuoda omaa mieltänsä esille, ku pitäis muistaa pitää sen kiiltokuvan puhtaana, koska ei se huono olo kutkuta yhtää ketää sen enempää ku ennenkää.
Olipa runollist.

Jos mä täs lähiaikoin tekisin sen surullisen kuuluisan "uuden alun" ?
Pääsis fokusoituu johonki muuhun ku siihe omaan pahaan oloonsa. Tää leikki on mut ennenki pelastanu, vaikkei sitä aina uskoskaa.

KUKA SEURAA?

Kui paljo sais tiputettuu kolmes viikos? kysyin edellises postaukses. No totta kai 0. ainaha se on sen nollan. vituukko mä oikeen kuvittelen. lol .

KUKA LUKEE VIEL TÄTÄ BLOGIII VOITTEKO KOMMAA? jos ette haluu et julkasen kommenttii, jos ette oo anoi, nii en julkase!:)

Oksesin vaan koska voin

Paljonkoha sais tiputettuu kolmes viikos?
1.5-2h liikuntaa melkei joka päivä. Ei se oo paljoo, jos muuten sit vaa makaa. Toisaalt iha tarpeeks jos syö alle 1000kcal.
Emmä tiiä paljo mä tuun päiväs syömään.
Aamupalaks puuroo lounaan aikaan?
Välipalaks kahvi ja bansku?
Päivälliseks 3 munaa
 iltapalaks maitoon tehty protskupirtelö?
Porkkanoit rouskutella tylsyyteen.

Hyi kalorit imeytyy. Nyt pitää mennä.

mut en ollu oksentanu 4 viikkoo  ja 4 päivään!

Toivotit voimii / oon yksin

ja laitoit liitteeks oman blogis osotteen. En julkase sitä kommenttii. En mainosta. Oot 16 v, ilmeisesti ossalla.

Voi niit aikoi ku itekki oli 16. Just se ikä ku sairastuin. Varmaa 80%  sairastuu just tos 15-16.
Olin nii vitun sokee sillo, ku omat aivot ei ollu viel kehittyny olemaa tarpeeks vahvat ja järkeilee.
Se oli hauskaa sillo ku  veti päivän 600 kaloril ja ihmetteli ku kunto ei meinannu riittää pienempiinkää urheilusuorituksiin. Mistköhä vitust se mahtokaa johtuu? Syömishäiriö on vitun typerä sairaus. Tekee ihmisist nii sanoinkuvailemattoman typerii. Itekki olin typerä. Iha saaatanan typerä.

Viime viikkoin alkanu kytee taas halu oloon tuntee ittensä laihaks. En tunne. Oon iso. Kokoo M-L, 40-42. Fakta.
Ois vaa nii ihana olla laiha. Nii vähän tilaa vievä ja luiseva. Vähän niiku kadota. Muuttuu ruummillisenki olomuodon puolest sellaseks ku mä oon: huomaamaton, mitätön, merkityksetön ja koko ajan tiellä. Jos ois laiha, ni sit vois mennä vaikka johonki nurkkaan seisoo tai pöydän alle.
Tää on sitä aikaa ku voisin myöntää tän olevan kytköksis masennukseen.
Oon taas valunu. Taino taas ja taas.. pitkäst aikaa oikeestaa. En oo tosi pitkää aikaa ollu tällases olotilas mis oon nyt.
     Kaipaisin tukee. Tahtoisin puhuu vaikkei oo mitää selkeetä syytä miks masentaa, mut jotenki kertoo jollekki kui turha ja merkityksetön olo on. Kui pahaa tekee olla yksin. Ku tartteis jonkun joka pitäis kiinni ja välittäis. Kui tekee koko aja mieli satuttaa ittensä, et sais sen ahdistuksen laukeemaan. En viillellä, mut lyödä. Lävästä avokämmenel, et se kipu kihelmöis oikei laajal alueel.

Mulon kellunu melkei täys viinipullo mun laukun pohjal kohta viikon ja oon miettiny kui ihana ois mennä juomaan se jonkun kaa vaik jonnekki kalliolle ilta-auringon paistaes. Tai jonnekki laajalle ruohikkoalueelle.
Juoda se, jutella kaikesta maan ja taivaan välil, tehä kärrynpyörii ja tuijotella taivast.
Mua pelottaa etten pääse tekee sitä kertaakaan koko kesänä. Pelottaa aiva helvetisti.

Tahtoisin vaan itkee ja sanoo jollekki :" mulla on niin paha olla"  Eikä tartteis sanoo muuta. Sanoo vaan se jollekki toiselle ääneen, ja sit se vaan olis siinä ja vaikka halais ja sanois et :" niin. Joskus on paha olla ja se on ihan ok".

Sofi de la torre

Aukasin bloggerin ekaa kertaa varmaa parii viikkoo. Taas alotan kirjottaa tavallaan pää tyhjänä, kuitenki nii paljo asiaa täynnä.

 Oon kertonu yhen suurimmist salaisuuksistani ihmiselle, joka ei tiedä must mitää. Sen minkä vaan te tiedätte. Se reisi. Oli pakko kertoo et emmä oikeesti oo törmänny mihinkää pöydän reunaa vaan et oon tehny sen ite.
Se pyörii edellee mieles. Edellee nää kaikki viikot, päivät, siit ku oon viimeks maininnu siit mieliteost tääl. Koko aja. Tai no ei iha koko aikaa. Vaa sillo ku oon yksin, eli 85% ajast.  Varsinki nyt ku otti sen puheenaiheeks. Oi, kui ihan ois vaa vetää ja nähdä sen punasen nesteen valuvan pitkin ihoo. Konkretisois mun olemasolon, mun kuolevaisuuden, sen et oon oikee ihminen.

Paino samas. Junnaa vaa, vaik kroppa muuttuu päivä päivält. Oon iha uskomattoman hyväs kunnos nykyää.
Ruoka on merkityksetönt. Syön aamupalan, välipalan välil, päivälliseks toisen välipalan verran ruokaa ja sit iltapaks taas välipalan verran. Syön lämmint ruokaa ku on pakko.
Jääkaapis pysyy ain samat. Pitäis varmaa enemmä siirtyy hedelmii. Vähentää leipää. Se kaks palaa päiväs on liikaa. Vitusti hiilareit. No ei oo, mut mielummi ottaisin  ne hiilarit vaik banaaneist.

Rakastan ku se lyö mua. Se saa mut tunee olevani elossa.
Rakastan ku se saa mut tuntee, jotai mitä en oo koskaa ennen tuntenu.

"Olet muuttnut näkymättömäksi"

Näkymättömäst näkyväks.
Joku sanoo ikävöivänsä. Se on sanonu sen monesti, ja täl kertaa meinaan saada paniikkikohtauksen. Mun pieni yksinäinen mieli ei voi käsittää sitä. Se ei ymmärrä uusia asioita, eikä osaa ottaa uusia tunteita vastaan, joten sitä pelottaa. Sitä pelottaa aiva vitu helvetisti.

"Toisel kädel pidän lasist kii. Juon."   En iha vettä, mut melkei. Tekee hyvää. Rentouttaa ja saa huvittuneen olon. Tervetuloa alkoholismi. Pitäisköhä käydä pyytää apuu? Jotai ahdistuslääkkeit tms, joit vois ottaa vaan tarvittaes. Terveyshä täs menee, jos ain sortuu menee röökille tai alkaa tissuttelee.

Vaaka näytti yhtäkkiii yhtenä aamuna 68kg ja tarkistin oikei käymäl toisenki kerran siin, mut sit ajattelin, et vitut se paino voi tost vaa tippuu 4kg. Ja niinhä se oliki. Joku vamma vaan, ku seuraavana aamun taas se tuttu 71.5kg.

läski

Väsyttäää

Monta päivää täs taas miettiny kui tahtoisin tulla kirjottaa jotai. Purkaa jotai mitä on ajatuksis. Jotenki vaa ain nii vaikee alottaa, ku alkaa miettii, et mitä kirjottais ni sit tajuuki, ettei siel mieles sit loppuje lopuks ookkaa mitää sen suurempaa. Loputon tyhjiö vaa.
Äske meinasin, et oisin menny höyhynn kirjaa jotai, mut emmä sinnekkää voi. Oon tauol siit paikast.

Loputon tyhjyys kaivertaa nii sairaan tunteettoman kipeesti. Koskee nii helvetiststi tää tunnottomuus. Se on vaikeet selittää, mitä nyt täs ajan takaa, mut toivottavasti joku ees tajuu.
Ei voi käyttää sanoi ja kertoo asioit tääl, joit oon kertonu jollekki oikees elämäs.

Hei no sen voin kertoo, ku mul on tos reides viillot muutaman viikon takaa ja siin oli teipit...
"Sulla on teippii jalas... ? ..." 
"Joo niin on! Törmäsin pöydän kulmaa :D "
"Olitko ees selvänä"
"Joo. .. melkei...XD"
 "XD"
                                           Vitut pöydän nurkaan. Mattoveitel tahoin vaan tuntee jotai, enkä ees tuntenu, vaik veretki vuoti. Ja joka päivä, joka hetki taistelen vastaan, etten ottais sitä veistä uudellee kätee ja viiltäis nii syvälle ja kauan, et tuntisin oikeesti jotai. Mieles vaa pyörii filminä mielikuva kui sekoon se veitsi kädes ja vedän reidet ja kädet täyteen vuotavii haavoi tuntemisen toivos.
    Mä luulen, et se ei uskonu. Ja mitäs sit ku ei oo enää mitää järkee pitää niit teippei. Sit se tietää.
Tahtoisin kyl näyttää jo nyt, mut en tiä uskallanko.
Oon alkanu taas pikkuhiljaa lyömään itteeni sinne tänne.

Kerroin ettei oo ruokahaluu ja se oli eka joka kysy:" onks sulla kaikki hyvin?". (Kaikki muut, jopa lähemmat lähimmäiset ku se kuitannu jollai okil, et niiku ei kinosta. No ei varmaa kinosta ku oon onnistunu tunkee väkisi sitä kamaa kurkust alas ja pysyn tämmösenä saatanan läskinä. )
Vittu meinasin loose my shit siin vaihees iha totaalisesti, mut kylmästi ja vähättelevästi möläytin vaa:" iha vitu loistavasti!!XD" Ja jos mun sivusilmä ei sillo valehellu, ni näin lävitse poraavan katseen joka ei uskonu yhtää.
Totuus:  First-world-mikää ei oo hyvi. Ei vittu yhtää mikää.  Mulon masennuslääkkeet, jotka pyysin alustavasti bulimian hoitoon. Ne on varmasti ne, jotka on vieny mun ruokahalun, mut eihä sitä nyt voi kellekkää sanoo "joo tää ruokahalu on varmaa lähteny noil lääkkeil, jotka mul on käytös bulimian hoitoon. Se lääke vähentää ruokahimoi tms."
   Joo pikkase liikaa vähentää, ku mua on kirjaimellisesti alkanu kuvottaa tunkee suuhuni kamaa, josta en maista juuri mitää eikä kroppa välitä enää nautintosignaalei aivoille.

Ootko sä heikko? Vai vahva?
 Pystytykö ottaa heikkoo sun syliis ja pitää kii?    Mua nii pelottaa, et jos ja kun käy ilmi kui vitu paskana mäki oikeesti oon, et sä isket stopin, heität mut roskiin, rakennat muurin väliin ja juokset. Pelottaa, et alat pitää mua uhkana sun mielenterveydelle.
Emmä itteeni uhkana pitäis. Tartteisin vaan parannuksen tähän merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteeseen. Sit mun ei tartteis enää esittää mitää

Crawl inside this body

find me where I am most ruined

love me there

Kylmässä kannan kipuani pientä

se sua silmiin katsooo / kysyy mitä sulle kuuluu / 
eikä päästä irti / miltä susta oikeesti tuntuu / 
se näkee näkee kaiken / ei jäää piiloon mikään /
hyväksyyy / hyvänä mua pitää

On niin saatanan epämiellyttävä olla.

Kipu on nautintoa tuskaa / eikö oo kiva ku mä saan sut tuntemaa jotai

Nii paljo aattelen vaa, et kumpa viiltely tuntuis jollekki ni siit ois ees jotai hyötyy. Emma sitä oo tehny ton pari viikkoo takasen reiden jälkeee, ku ei se sillonkaa tuntunu millekkää eikä herättäny helpotust siihe oloon joho toivoin helpotust.
Helpotust tunnottomaan oloon.
Tunnottomuus on kamalempaa ku ahdistus. Koska harvemmi tunnen hyvii oloi, onnellisuut, ni toivon vaan niin tyhjinä hetkinä, et ahdistaispa mua ees.
Ja sit ku se koittaa, ni mä nautin siit. Nautin siit, et tunnen ees jotain, vaikkaki sit negatiivist. Kunha jotai. Tahon tietää olevani elos.

Seksi ei oo normaalii

Mietin tänne kirjottamist siit kui perse menetti neitsyytensä, mut ajattelen, et kui mä sellast nii intiimii kehtaisin kirjottaa.
Kirjottaa asiast, joka on luonnollisempaa ku mikää tääl ennen mainituist asioist.
Kui voi pitää peppupanoa hävettävämpänä kui sitä, et tunkee hammasharjaa nii syvälle kurkkuun, et saa oksennettuu kaiken just syömänsä, terveellisen 3 munan munakkaan ja ruisleivän?
   Täs maailmas on normaalimpaa kirjottaa siit, kui haluut vetää veitel ranteet auki. Normaalimpaa paastoo ja pyörtyillä ku verensokerit romahtelee. Normaalimpaa tuntee rytmihäiriöit ku oot oksentanu elämääs. Normaalii menettää tukkansa.
Mut sit
on epänormaalii ja outoo kirjottaa siit, kui sust tuntuu, et intiimikontaktiki tuntuu alkavan menettää merkityksensä.   Mulla ei oo paljoo kokemust. Sillai muuutama mies, joide kaa useemman kerran. Huonoja? Tai sit ne on vaa esineellistäny mut oman nautintonsa nimis. Jokaiselt saanu kehui siit kui hyvin otan  .. Voiski alkaa kirjottaa CV:hn " Vahvuutesi?"  "syväkurkku". Se onki sit ollu ainut  asia mist mäki oon nauttinu sen session aikana.

Oon oksentanu viiko sisää 5 kertaa. Vituttaa ku siitkää saa enää mitää nautintoo.
Vedin mattoveitel "vihdoi" reitee. Pidättelin sentää muutaman viikon, ellen jopa kuukauden, näit ajatuksii. Sekää ei tuntunu miltää, vaik vedin nii et veretki tuli. Ei se koskenu. Vähä kirvelti sen jälkee.
En osaa sanoo mikä on kamalempaa: olla tuntteettomuuden takii iha lamaantunu ja alat satuttaa ittees, jotta tuntisit ees jotai
vai olla nii ahdistunu, et toivoisit vaa kuolevas?

Mun olot on nyt ollu muutaman viikon sellast, etten tunne oikee mitää. En henkisesti enkä fyysisesti. En iloo, en suruu, ikävää, nälkää, väsymyst. En oikeesti mitää.
Ainut mitä "tunnen" on halu jotenki saada tuntemaan itteni ihan syvält sisimmästäni asti jotai, eli satuttaa itteeni.

krooninen bulimikko

Tätä tekstii alottaes mul on vatsa täyn wc-pöntön ruokaa.
Kuukauden kuluttuu oon ollu bulimikko tasan 5 vuot. let that sink in.
Kämppis oli jättäny lapun, et se oli lähteny viikonlopuks pois. Mä hyppään kattoon ja alan huutaa:" JEEJEEE BULIBILEET OI VITTU NYT NII MÄTÄN" ja juoksen ihan bulipsykoosis hullun kiilto silmis ympäri kämppää
Pari viikkoo sit olin ostanu mätöt "silt varalt, et jos" kämppis oiski lähteny jo sillo pois, mut ei se lähteny ja sehä tarkottaa sitä, et mul oli vieläki ne mätöt tuol talles..
oijoij!

3 kerta ku oksensin huonees. Krapulan piikkii. Kyl toi tietää, et olin eile juomas, jos kuuli jotai.

Tuntuu nii vitu turhalle täs maailmas.

Miks mul pyörii viiltely tms itsensä satuttamine mieles 24/7???

Pohjakoskestus sekasin

koko paska iha lapasest kerral. 
Yhe liia vähä nukutun yön jälkee, illal tuntuu etten tiä oonko hereil vai unes. Epätodelline olo. Varmaa ahdisti. Puhelu isän kaa saa mut vajoo alaspäi. Ei se kysy edelleenkää. Äiti sano sanoja vittu paskaa kaikki. Tarkotti oikeesti itteensä niil sanoil. Vitu paskaa ne sanat oli silti. Menetin päiväs kaiken. Taino sen mitä luulin saaneeni; olemasololleni merkityksen, mut vitut. Iha yht merkityksetön ku ennenki. Ittensä satuttamine pyörii edellee mieles, mut jotenki ei inspaa sillai tarttuu terään ku tiän, et ei se mun oloo poista. Ei se ittensä runtelu millää muodol lisää mun olemasolon merkityst. Oksensin kämppiksen paikalolles, omas huonees roskiksee. Oksensin toisenki kerran. Oksensin suihkuski.  Oksensin vaan, koska voin. Kaivo meinas mennä tukkoon. En kyl tiä ees miks söin, koska mul ei oo minkäälaist ruokahaluu atm, Ei tee mitää mieli. Tuntuu vaa ku päivän mittaa verensokerit laskee ja tuntuu, et vois vaa romahtaa maaha ja jäädä just siihe tuijottaa taivast. Jotenki pitäis saada kahvi otteeseen, ku se ois ainut mikä piristää. Mut ei kyl oikee sitäkää tee mieli.
Löysin tänää kriisipuhelimen numeron ja osotteen. Jos vaa vois mennä jonnekki  ja sanoo nää ajatukset äänee. 

Ne vaan kasvaa eikä lopeta koskaan

Ahdistus ja itsevihat kasvanu taas iha tajuttomii mittakaavoihi.
Sekosin  nii pienest asiast. Sekosin, mut silti pysyin nii coolin ku vaa pystyin. Varmaa coolimmiki ois voinu pysyy, mut minkäs teet sille, ku kysees on se ainut ihminen joka on näyttäny sulle fyysist välittämist. Näyttämäl, sai mun aivot hetkeks uskoo sen, et oon todellinen ja nähtävä olento.
Ja nyt ku se yrittää taas karata mun käsist, must vaa tuntuu, et mun ihmisarvo valuu kaivoon sen mukana.
    Pää painnuksis kävelen kaduil, ja tänää näin sen vanhan tutun mielikuvan siitä, kun jään auton alle.
Emmä oikeesti sitä haluu. Siin on takana vaa se, et haluisin johonki paikkaan jossa mua hoidettais ja näytettäis, et mun olemasolol on jotai merkityst (vaikkei sil oikeesti oo, mut se hoitaminen sais mut uskoo siihe).

Tuntuu, et oon taas pilannu kaiken. Nyt ku rauhotun, nään vaa itessäni ne virheet. Kukaa muu ei oo tehny mitää. Iha pelkästää mä, mun olemasolollani, pystyn pilaa kaikilt kaiken.
Tahtoisin nii saatanasti vetää veitel reiteen. Raapii nii vitusti.

Ihmeellist, etten hiihtolomal lihonu ilmeisesti ku vaan puol kiloo!:o Ees jotai hyvää.

Kolme edellist iltaa, ja tänää, nukahan alkoholin tunteitten lamaannuttavaan vaikutukseen.
Ihana kokee hetken tunnoton rauha hereil, ja sit nukahan.
Mut jos juon itteni humalaan, veitsi on varma.

Onks pakko jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Tää viikko on ollu "rankka", toisaalt, joihinki entisii verratun nii paljo helpompi. 

Kasaantunu ahdistus on herättäny toiveet, et voi kumpa voisin olla rauhas iha 100% yksin pari päivää. Oksentaisin elämäni ja sit alkais taas 7x12hpaasto, sillai et söis kahesti päiväs. aina joku 12h välil tms. Tai sit vaa alkais suosiol syömää säännöllisesti 4-5 krt päiväs, jokaisel kerral bansku, applesiini ja omena. Ja lihaskuntotreenien jälkee maitoon tehty protskupirtelö.

Vaa'as ei oo pattereit

Meinasin polkast vitun lujaa ja huutaa, et eiks sil oo pattereit vaa'as. Vitutti. Edellisen illan alkoholit oli tyhjentäny nii vitusti nesteit, etten varmaa ikin oo illan aikana kusenu nii paljo! Ois ollu ihana tietää paljo niit nesteit oikeesti loppuilopuks lähti.
Toiseksee, ei tullu krapulaa, ja tää sisälkytevä ahdistus (hyvä ja huono) unohtaa nälän olemasolon täysin. Tajusin vast eile illal nukkumaan mentäes, et kui vähä oikeesti söin sen vuorokauden aikana.
2 banskuu, joguu joku 200g(?), iso hamppari.
    Seuraava vuorokaus aik samal setil, mut enemmä liikuntaa. Tavottelen 4h hyötyliikuntaa.

Vastareaktio rakkaudelle

ROMAANIVAROTUS .  ja saattaa olla helvetin sekavaa ja normaalii "rankempaa" ku kirjotan ahdistuksis tätä. En tiä viel.. 
-----------------------------------------------------------------------------------
Aluks oon iha innoisssani tulevist asoist. Innoissani, mut samal positiivisesti hämilläni. Koen elämäs sellast, jota en oo ennen kokenu.
Monta tuntii jopa hykertelen onnest ja odotuksest kiemurrellen,
mut sit se iskee  ja vetää kaiken ilon muuttaen sen kyyneleiks silmäkulmiin.
Mitä jos kaikki ne ihanat sanat onki valet? Mitä jos täst ei tuukkaa mitää? Taino sen suhtee oon kyl okei, koska lähen sil asenteel ettei täst tuliskaa mitää, mut niiku enemmä mua se puskee tuolt mielest, et niiku... ku ei kukaa must välitä. Oo koskaa välittänykkää, ni mitä vittuu tää nyt sit on? EI KUKAA VÄLITÄ MUSTA!!!
Mite helvtis mun pitäis reagoida toisen näyttämään välittämisee?? Tuntuu, et oisin iha umpikujas näide tunteiden kaa!!!:(
Heti ku hyvät ajatukset väistyy millikskää ni silmis siintää vaa mielikuva rumist, (mut ah, niin vapauttavist) jälist käsivarsis
Onneks mul on viinaa, ni vedän kohta sitä, ku tupakallekkaa ei pääse. Se turruttaa just sopivasti näit typerii tunteit ja oisin ehk vähä vapaampi näyttämää ne hyvät tunteet.

Nii.. ne hyvät tunteet. Uskallanko näyttää? Miks en uskaltais? Mitä jos teen jotai väärin? Tahon miellyttää.. olla täydellinen just sille.
Josta voiki siirtyy siihe pikku sivuseikkaan, et ekaa kertaa piitkään aikaan mua oikeesti ahdistaa ja suorastaa pelottaa mun kroppa, et kelpaaks se sille? Mullehha tää nyt ei oo koskaa kelvannu.. Ahdistaa vitusti nää reidet, kädet, selkäläskit ja jenkkikset!! Liia läski sille . Liia iso . liia iso iso iso iso iso iso . Vien vitusti liikaa tilaa. Oon kuvottava.
Tekis mieli repii ja lyödä vatsaa.     Tai sit tää kroppaahdistus heijastuu vaan siit oikeest ahdistuksest ja halust satuttaa ittseensä?

Ahdistaa nii maan perkeleesti, et tuntuu et tuun hulluks iha minähetken hyvänsä!!!!!

Alkaa itkettää ku mietin et kuitenki jättäää. Ei kukaa ikin jää. En oo ikinä se ykkönen. Mä oon nii tottunnu olemaan merkityksetön ja selviimää yksin. Olemaan yksin, se ainut välittäjä. Syynä elää pelkkä laihuuden tavottelu. Eläny nii kaua nii epäinhimillist elämää, etten tiiä enää mikä on inhimillist normaalii. Ku oon tottunu olee siel omas maailmas, jossa selviin. Nyt pitäis muka jotenki avata ovensa ja astuu ulos sielt omast maailmast. MITE VITUS MÄ TIEDÄN MITEN TÄÄL PITÄÄ ELÄÄ JA TOIMII??!?!!

Tekis mieli vaa työntää ite se pois. Ois nii paljo helpompi, mut ku järki tietää mitä täs elämäs kuuluu oikeesti tehdä.
Nyt katkes ajatus. Korkkaan. Piti alottaa vast tunnin pääst, mut en kestä enää tätä oloo.

Niin sairas päästä jalkoihin

Ajattelen vaa, et onneks oksensin aamupalat suunnillee. Sen mitä kiirees ehti.
Koko homma on taas iha käsist. Mun vitutus syömist kohtaan on muuttunu siihe et oksennan, jos voin jos oon joutunu syömään pakosti ilma omaa nälkää/mielitekoo yms. Jos en voi oksentaa ni sit en tietenkää tee nii. En alkais iha päättömänä riskeeraa sentää!
Aaah onneks .. onneks..

Hirvee olo. Kroppa on harrasteurheilijoiden aatelistoo. Rasvaprosentti ei oo ikin ollu näi matala. Kylhä tää kelpaa tietty mielummi ku läski kroppa.. mut ei täskää oo hyvä olla.
Jos ois puolet pienempi ni sit ois ehkä parempi olla.

Pari viikkoo sit on alkanu pyörii mieles myös viiltely, tai jonku astee itsensä satuttamine. Jotenki iha jäätävä himo tuntee kipuu.. Tsempannu niide oloje läpi vaa ajattelemal sitä kadutust niist jälist. Tähän mennes kaikki muutki mitättömät jälet on kaduttanu. Onneks en oo mikää hullu viiltelijä, kädet täyn viiltoi vaa tommosii enemmänki naarmui.
Ihana ois ottaa vaik toi haarukka tost kätee ja vetää siksakkii reittä pitki. Molempii jalkoihi symmetriset

Mä joskus viime syksyn taisin kirjottaa mun ajatuksii halaamisest tänne?
Mä oon edelleenki jatkanu tätä analysointii, mm.viimeks eile äitii halates.
Eiks halates pitäis yleensä tuntee jotai? Vai tunnetaanko siin ikin mitää? Sellane perus arjen halaus, vaik illall ennen ku menee nukkuu?
Emmä tunne. Nään todell läheist sukulaist ekaa kertaa 6 viikkoo. Tää on melkei itku silmäs ku on nii onnellinen(?) nähdessää mut, mut mä en tunne mitää. En oo tuntenu pitkää aikaa.
Mä tunsin kyl joskus, sillo ku olin lapsi. Kai. Tai sillo ne tunteet alko kyl kaikkoo.
(Alkaa tuntuu pahalle ku kirjotan tätä)
No en vittu osaa selittää mun ajatuksii enempää,mut oon vaa nii turtunu etten koskaa saanu sitä rakkaut jota oisin joskus tarvinnu. Sillo ku olin nii paskana.
Itseasias ennen sitäki aikaa, ni emmä sillonkaa kokenu rakkautta mut olin sille onneks nii sokee, koska muloli elämä joka häivytti sen.
Toisaalt sillo hyvinki aikoina, jopa ystävien kosketukset tuntu häiritseville ja loi pakanemisen tarpeen tunteen

Hyväntahtoset kosketukset, lämpimät halaukset, rakkaus,
on vaa hämäyst kuvottavast todellisuudest, kui paska ja merkityksetön paikka tää oikeesti on.

Syömine paaston jälkee + normi painonheittely

Eilen päätin sit syödä vähä enemmä salin jälkee ("pakko syödä") syyst x.
150g pätonki, bansku ja 454g Picadeli- salaatti.
Paino +700g, mut sitku join kahvii ni alko suoli toimii, mut en viittiny enää uudellee kattoo painoo ku oli menny jo vettäki.
!! tää ei millää tasol hetkauta mua, koska olin valmistautunu tähä, ja itseasias olin varautunu siihe et vaaka ois näyttäny yli kilon enemmä, jote voitolle jäin 300g.:P  Iha vaa, et jos tääl on joku lukija joka vetää hermoo +100g nousuist.

Itseasias voisin tähä loppuun laittaa 3viikon painot, et millast on oikee normi painonheittely!
72.3   72.1   71.9   72.1   71.5   72.2
71.7   71.3
70.6   72.0   70.6  72.3   71.9   71.3   69.5 (täs mä olin edellisen iltana juonu iha vitusti holii)
72   72.2    70.5   69.8  70.5

Koht lähen matkalle ni katotaan mont tuhat kiloo ehin viikos lihoo.

Ei kantsis liikkuu paastotes

kävin salil vetää tunnin treenin, kulutus luokkaa 500-550kcal. Tunti sen jälkee meinas mennä taju vaik olin just vetäny teen hunajal, ku niit verensokereit.
Tuntii vaille 2vrk paasto, joka loppu nyt protskupirtelöön ja 20g pähkinöihi.
Mietin tos aikasemmin, et itseasias mun paastoennätyshä on oikeesti 73h eikä 100! Yks "ennätys" oli 91h ku kuvittelin, et se protskupirtelö ois hyväksyttävää joka päivä.... :--d
Nooh. Kattoo mikä olo huomen. Varmaa ainaki päivän yritän vetää pelkäl kahvil, eli 24h paasto tähä välii ja sit varmaa taas sitä protskuu salin jälkee illal.

mut joo ens kerra ku yritän paastoo yli 73h ni en varmaa käy salil vetää maxitehotreenei:::D
enkä suosittele kenenkää muunkaa. Max rauhallist kävelyy ja venyttelyy yms kehonhuoltoo

40h

paastoo.
 Kuvitella, et mit vittuu; iha oikeesti onnistuin alottaa tän!
Ja oon myös, jopa pysyny tos mitä edellises postauskes kirjotin! Paitsi, et oon kyl joka päivä syöny lisäks myös 2-4 purkkaa, 1siripiri, ja 3-4 eucalyptust. Yrittäny vetää noit mahd tasasee päivä mittaa, et verensokerit pysyis about tasasina.
Nukahtamisee ei oo viel vaikuttanu, mut ilmeisesti nyt alkaa aamusi kroppa huomaa ravinnonpuutteen, ku esim tänää heräsin jo enne herätyskelloo, puol7, ja olin muka virkeempi siihe aikaa, ku ties millo viimeks (ikinä) !
Sormet ja varpaat alkaa kylmettyy.










Yllättävää, et oon tän paaston aikana ajatellu vaa sitä, et kui ihana on ku ei tartte syödä. Ei tarttee miettii mitää ruokaan liittyvää! Ei sitä, et ois pakko tunkee ruokaa kurkust alas jos ei tee mieli. Ei määrää, onko syöny liikaa vai liia vähä. Ei sitä et mitä on syöny, terveellist vai epäterveellist-> pitääks kompensoida liikkumal. Ei mitä syödä mihinki kellonaikaa (ap, lounas, välipala jne.). Ei sitä millo on syöny viimeks, millo voi syödä seuraavan kerran.
Ainut mikä on herättäny sen enempää miettimist, on ku vatsa alkaa ilmoo tyhjyyttään, mut senki "korjaaminen" tuntuu menevän enemmänki refleksinomasena toimintana: kuppi kahvii tai teetä, yöllä rennie tasottaa happoi, Se siripiri veden kaa. Ja taas kahvii.
Mulei oo mitää intressii ees syödä ku tiedän, et muilki tavoil voi piristää itteensä ja pitää verensokereit ylhääl.

vittu taas ahdistaa.
On se hyvä, et on tämmönen paikka jonne voi heti tulla purkaa ku on paha olla.

Näin viime yön unta mun pahimmast pelost, joka tasi itseasias olla 3:s kerta tähä puolen vuode sisää, ja se on oikeesti iha helveti paljo siihe nähe, etten nähny siit unta 8 vuotee.
Sen lisäks et on muutenki ahistanu koko viikon aaltomaisesti.  Tajusin eilen, et oon taas vkl yksin, ja mikä mun eka ajatus oli?:" hei mulha on kaikki lettutarvikkeet! Vois tehä lettui!"
Koht meen keskustaanki ni samal vois iha hyvi ostaa jotai siihe päälle. Toisaalt. En tahtois miaa. Ois kiva nauttii tyylii pari lettuu, ja sit loput jättää kännimätöiks ja huomisel krapulal.
Ei ne kuitenkaa pysy sisäl. Ne on vittu epäterveellisii ja ilmeisesti, jos mul on mahikset oksuu, ja varsinki liikaa aikaa, epäterveelliset ni nii tapahtuu. Yritän muistaa tulla kertoo mite pääty.

Ens viikol kuitenki paastoon. Tavotteen vähintää 100h. Oma ennätys menis siin. Ei ois ku .... 4 päivää XXDD No jaa. Eipä mul ois mitää mihi tarttis energiaa ja jaksamist.
Siihe sisältyis vesi, kahvi maidol, tee hunajal, raakaa sitruunamehuu (pistää kuonaaineit liikkeelle) ja sit sellast savi-juoma-juttuu, joka on vartvasten paaston ajalle. Siin on kait jotai mineraalei yms. Vanha pussi ni pitäis saada loppuu se... Liikuntana ois joka päivä 4km normi kävelyy ja 30-60min spinningii.   Pitää iha oikeesti alkaa saada tätä rasvaa palaa pois!!

Vois alkaa

taas päivittää tänne rumast todellisuudest.

Koin just käsittämätönt nautintoo ku skippasin kouluruokailun. Ekaa kertaa tänä vuonna en pakottanu itteeni sinne. Siirrän vaa aamupalaa muutamal tunnil myöhemmäks.
2km "aamulenkki tyhjäl vatsal polttaa hyvi rasvaa" 
Nostalgist.

Suunnitelma huomiselle: sama setti
Perjantain sama. Ja ootan viikonloppuu (la-su) ku sillo en ehkä syö. Ehk. Ois kiva olla syömät iha vaa ees vuorokaus.

salaisuudet

miks sun piti laittaa just tänäää viestii ku mä oon kahvilas oottamas toista poikaa. Poikaa, jonka nimee ne vittu ees tiedö, koska kännis menin ja bylsäsin. Täl pojal ei oo mitää välii, mut sä.
Miks laitat viestii aina sillo ku oon just onnistunu about unohtaa sut?! Miten sä teet sen??! KUINKA AJOTAT?!
Tuntuu pahalle, ku kaikki muu ympärilt tyhjenee ja nään vaan sun lempeet kasvot. Kuulen rauhottavan äänen. Tunen pehmeen kosketuksen ja vahvat kädet, jotka veti mun kehon omas lähelle.
Sillo mul oli hyvä olla, ekaa kertaa 6 vuoteen.
Henkinen kuolema part83474 ku mietin mikä aarre oot, jota en voinu saada.
"The sickest game life can ever play on you, is letting you meet the rigt person at the wrong time".
Tyhjenen

ps. oksentanu tänä vuon 2 kertaa. impulsiiviset.

"Never Say Die"

I lost my mind in a nightclub bathroom
All I could find possessed no value
Too many times I said "never again"
Fooled me twice, all I have is my name
I'm a travelling journeyman like early man
Cave to cave and do it again, world's turning in on me
And it's spinning, so I heard again, hit the curb again
I'm a bum, burning out, international mystery men, I'm lonely now

I left my mind in Vegas
I left my mind in Rio
I left my mind in London
I left my heart in Rio

If I never make it through the night
Before I should die
Then if this is the last song I write
I lived my life
And I'mma live like a king if it kills me
I'm a kid, seven teens couldn't thrill me
When it's said and done, and I'm leaving home
I'mma rise again, and I'mma rise alone

I lost my soul on a roulette table
This never gets old, cause I'm unstable
Hit the ground running
It pulls me down, but I'm coming
I'm not unraveling, adrenaline, ketamine isn't my medicine
Living is better than methamphetamines
Fucking me up, just credit it "high on life", live twice
Never say die, I'm fine, I'll play the piper, whatever the price

I left my mind in LA
I left my mind in Dallas
I left my mind in Bristol
I left my heart in Paris

If I never make it through the night
Before I should die
Then if this is the last song I write
I lived my life
And I'mma live like a king if it kills me
I'm a kid, seven teens couldn't thrill me
When it's said and done, and I'm leaving home
I'mma rise again, and I'mma rise alone

Run, run, run away
Run, run, run away
Running, ru-running away
Yeah

I lost my mind in Brighton
I lost my mind in Rome
I lost my mind in Sydney
I lost my heart in- fuck it, I never had a heart

Live another day
Another day
Can't run away
Yeah