maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kylmässä kannan kipuani pientä



se sua silmiin katsooo / kysyy mitä sulle kuuluu / 
eikä päästä irti / miltä susta oikeesti tuntuu / 
se näkee näkee kaiken / ei jäää piiloon mikään /
hyväksyyy / hyvänä mua pitää

On niin saatanan epämiellyttävä olla.

Kipu on nautintoa tuskaa / eikö oo kiva ku mä saan sut tuntemaa jotai

Nii paljo aattelen vaa, et kumpa viiltely tuntuis jollekki ni siit ois ees jotai hyötyy. Emma sitä oo tehny ton pari viikkoo takasen reiden jälkeee, ku ei se sillonkaa tuntunu millekkää eikä herättäny helpotust siihe oloon joho toivoin helpotust.
Helpotust tunnottomaan oloon.
Tunnottomuus on kamalempaa ku ahdistus. Koska harvemmi tunnen hyvii oloi, onnellisuut, ni toivon vaan niin tyhjinä hetkinä, et ahdistaispa mua ees.
Ja sit ku se koittaa, ni mä nautin siit. Nautin siit, et tunnen ees jotain, vaikkaki sit negatiivist. Kunha jotai. Tahon tietää olevani elos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti