Näkymättömäst näkyväks.
Joku sanoo ikävöivänsä. Se on sanonu sen monesti, ja täl kertaa meinaan saada paniikkikohtauksen. Mun pieni yksinäinen mieli ei voi käsittää sitä. Se ei ymmärrä uusia asioita, eikä osaa ottaa uusia tunteita vastaan, joten sitä pelottaa. Sitä pelottaa aiva vitu helvetisti.
"Toisel kädel pidän lasist kii. Juon." En iha vettä, mut melkei. Tekee hyvää. Rentouttaa ja saa huvittuneen olon. Tervetuloa alkoholismi. Pitäisköhä käydä pyytää apuu? Jotai ahdistuslääkkeit tms, joit vois ottaa vaan tarvittaes. Terveyshä täs menee, jos ain sortuu menee röökille tai alkaa tissuttelee.
Vaaka näytti yhtäkkiii yhtenä aamuna 68kg ja tarkistin oikei käymäl toisenki kerran siin, mut sit ajattelin, et vitut se paino voi tost vaa tippuu 4kg. Ja niinhä se oliki. Joku vamma vaan, ku seuraavana aamun taas se tuttu 71.5kg.
läski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti