Seksi ei oo normaalii

Mietin tänne kirjottamist siit kui perse menetti neitsyytensä, mut ajattelen, et kui mä sellast nii intiimii kehtaisin kirjottaa.
Kirjottaa asiast, joka on luonnollisempaa ku mikää tääl ennen mainituist asioist.
Kui voi pitää peppupanoa hävettävämpänä kui sitä, et tunkee hammasharjaa nii syvälle kurkkuun, et saa oksennettuu kaiken just syömänsä, terveellisen 3 munan munakkaan ja ruisleivän?
   Täs maailmas on normaalimpaa kirjottaa siit, kui haluut vetää veitel ranteet auki. Normaalimpaa paastoo ja pyörtyillä ku verensokerit romahtelee. Normaalimpaa tuntee rytmihäiriöit ku oot oksentanu elämääs. Normaalii menettää tukkansa.
Mut sit
on epänormaalii ja outoo kirjottaa siit, kui sust tuntuu, et intiimikontaktiki tuntuu alkavan menettää merkityksensä.   Mulla ei oo paljoo kokemust. Sillai muuutama mies, joide kaa useemman kerran. Huonoja? Tai sit ne on vaa esineellistäny mut oman nautintonsa nimis. Jokaiselt saanu kehui siit kui hyvin otan  .. Voiski alkaa kirjottaa CV:hn " Vahvuutesi?"  "syväkurkku". Se onki sit ollu ainut  asia mist mäki oon nauttinu sen session aikana.

Oon oksentanu viiko sisää 5 kertaa. Vituttaa ku siitkää saa enää mitää nautintoo.
Vedin mattoveitel "vihdoi" reitee. Pidättelin sentää muutaman viikon, ellen jopa kuukauden, näit ajatuksii. Sekää ei tuntunu miltää, vaik vedin nii et veretki tuli. Ei se koskenu. Vähä kirvelti sen jälkee.
En osaa sanoo mikä on kamalempaa: olla tuntteettomuuden takii iha lamaantunu ja alat satuttaa ittees, jotta tuntisit ees jotai
vai olla nii ahdistunu, et toivoisit vaa kuolevas?

Mun olot on nyt ollu muutaman viikon sellast, etten tunne oikee mitää. En henkisesti enkä fyysisesti. En iloo, en suruu, ikävää, nälkää, väsymyst. En oikeesti mitää.
Ainut mitä "tunnen" on halu jotenki saada tuntemaan itteni ihan syvält sisimmästäni asti jotai, eli satuttaa itteeni.

krooninen bulimikko

Tätä tekstii alottaes mul on vatsa täyn wc-pöntön ruokaa.
Kuukauden kuluttuu oon ollu bulimikko tasan 5 vuot. let that sink in.
Kämppis oli jättäny lapun, et se oli lähteny viikonlopuks pois. Mä hyppään kattoon ja alan huutaa:" JEEJEEE BULIBILEET OI VITTU NYT NII MÄTÄN" ja juoksen ihan bulipsykoosis hullun kiilto silmis ympäri kämppää
Pari viikkoo sit olin ostanu mätöt "silt varalt, et jos" kämppis oiski lähteny jo sillo pois, mut ei se lähteny ja sehä tarkottaa sitä, et mul oli vieläki ne mätöt tuol talles..
oijoij!

3 kerta ku oksensin huonees. Krapulan piikkii. Kyl toi tietää, et olin eile juomas, jos kuuli jotai.

Tuntuu nii vitu turhalle täs maailmas.

Miks mul pyörii viiltely tms itsensä satuttamine mieles 24/7???

Pohjakoskestus sekasin

koko paska iha lapasest kerral. 
Yhe liia vähä nukutun yön jälkee, illal tuntuu etten tiä oonko hereil vai unes. Epätodelline olo. Varmaa ahdisti. Puhelu isän kaa saa mut vajoo alaspäi. Ei se kysy edelleenkää. Äiti sano sanoja vittu paskaa kaikki. Tarkotti oikeesti itteensä niil sanoil. Vitu paskaa ne sanat oli silti. Menetin päiväs kaiken. Taino sen mitä luulin saaneeni; olemasololleni merkityksen, mut vitut. Iha yht merkityksetön ku ennenki. Ittensä satuttamine pyörii edellee mieles, mut jotenki ei inspaa sillai tarttuu terään ku tiän, et ei se mun oloo poista. Ei se ittensä runtelu millää muodol lisää mun olemasolon merkityst. Oksensin kämppiksen paikalolles, omas huonees roskiksee. Oksensin toisenki kerran. Oksensin suihkuski.  Oksensin vaan, koska voin. Kaivo meinas mennä tukkoon. En kyl tiä ees miks söin, koska mul ei oo minkäälaist ruokahaluu atm, Ei tee mitää mieli. Tuntuu vaa ku päivän mittaa verensokerit laskee ja tuntuu, et vois vaa romahtaa maaha ja jäädä just siihe tuijottaa taivast. Jotenki pitäis saada kahvi otteeseen, ku se ois ainut mikä piristää. Mut ei kyl oikee sitäkää tee mieli.
Löysin tänää kriisipuhelimen numeron ja osotteen. Jos vaa vois mennä jonnekki  ja sanoo nää ajatukset äänee. 

Ne vaan kasvaa eikä lopeta koskaan

Ahdistus ja itsevihat kasvanu taas iha tajuttomii mittakaavoihi.
Sekosin  nii pienest asiast. Sekosin, mut silti pysyin nii coolin ku vaa pystyin. Varmaa coolimmiki ois voinu pysyy, mut minkäs teet sille, ku kysees on se ainut ihminen joka on näyttäny sulle fyysist välittämist. Näyttämäl, sai mun aivot hetkeks uskoo sen, et oon todellinen ja nähtävä olento.
Ja nyt ku se yrittää taas karata mun käsist, must vaa tuntuu, et mun ihmisarvo valuu kaivoon sen mukana.
    Pää painnuksis kävelen kaduil, ja tänää näin sen vanhan tutun mielikuvan siitä, kun jään auton alle.
Emmä oikeesti sitä haluu. Siin on takana vaa se, et haluisin johonki paikkaan jossa mua hoidettais ja näytettäis, et mun olemasolol on jotai merkityst (vaikkei sil oikeesti oo, mut se hoitaminen sais mut uskoo siihe).

Tuntuu, et oon taas pilannu kaiken. Nyt ku rauhotun, nään vaa itessäni ne virheet. Kukaa muu ei oo tehny mitää. Iha pelkästää mä, mun olemasolollani, pystyn pilaa kaikilt kaiken.
Tahtoisin nii saatanasti vetää veitel reiteen. Raapii nii vitusti.

Ihmeellist, etten hiihtolomal lihonu ilmeisesti ku vaan puol kiloo!:o Ees jotai hyvää.

Kolme edellist iltaa, ja tänää, nukahan alkoholin tunteitten lamaannuttavaan vaikutukseen.
Ihana kokee hetken tunnoton rauha hereil, ja sit nukahan.
Mut jos juon itteni humalaan, veitsi on varma.

Onks pakko jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Onks pakko syödä jos ei tahdo?

Tää viikko on ollu "rankka", toisaalt, joihinki entisii verratun nii paljo helpompi. 

Kasaantunu ahdistus on herättäny toiveet, et voi kumpa voisin olla rauhas iha 100% yksin pari päivää. Oksentaisin elämäni ja sit alkais taas 7x12hpaasto, sillai et söis kahesti päiväs. aina joku 12h välil tms. Tai sit vaa alkais suosiol syömää säännöllisesti 4-5 krt päiväs, jokaisel kerral bansku, applesiini ja omena. Ja lihaskuntotreenien jälkee maitoon tehty protskupirtelö.

Vaa'as ei oo pattereit

Meinasin polkast vitun lujaa ja huutaa, et eiks sil oo pattereit vaa'as. Vitutti. Edellisen illan alkoholit oli tyhjentäny nii vitusti nesteit, etten varmaa ikin oo illan aikana kusenu nii paljo! Ois ollu ihana tietää paljo niit nesteit oikeesti loppuilopuks lähti.
Toiseksee, ei tullu krapulaa, ja tää sisälkytevä ahdistus (hyvä ja huono) unohtaa nälän olemasolon täysin. Tajusin vast eile illal nukkumaan mentäes, et kui vähä oikeesti söin sen vuorokauden aikana.
2 banskuu, joguu joku 200g(?), iso hamppari.
    Seuraava vuorokaus aik samal setil, mut enemmä liikuntaa. Tavottelen 4h hyötyliikuntaa.

Vastareaktio rakkaudelle

ROMAANIVAROTUS .  ja saattaa olla helvetin sekavaa ja normaalii "rankempaa" ku kirjotan ahdistuksis tätä. En tiä viel.. 
-----------------------------------------------------------------------------------
Aluks oon iha innoisssani tulevist asoist. Innoissani, mut samal positiivisesti hämilläni. Koen elämäs sellast, jota en oo ennen kokenu.
Monta tuntii jopa hykertelen onnest ja odotuksest kiemurrellen,
mut sit se iskee  ja vetää kaiken ilon muuttaen sen kyyneleiks silmäkulmiin.
Mitä jos kaikki ne ihanat sanat onki valet? Mitä jos täst ei tuukkaa mitää? Taino sen suhtee oon kyl okei, koska lähen sil asenteel ettei täst tuliskaa mitää, mut niiku enemmä mua se puskee tuolt mielest, et niiku... ku ei kukaa must välitä. Oo koskaa välittänykkää, ni mitä vittuu tää nyt sit on? EI KUKAA VÄLITÄ MUSTA!!!
Mite helvtis mun pitäis reagoida toisen näyttämään välittämisee?? Tuntuu, et oisin iha umpikujas näide tunteiden kaa!!!:(
Heti ku hyvät ajatukset väistyy millikskää ni silmis siintää vaa mielikuva rumist, (mut ah, niin vapauttavist) jälist käsivarsis
Onneks mul on viinaa, ni vedän kohta sitä, ku tupakallekkaa ei pääse. Se turruttaa just sopivasti näit typerii tunteit ja oisin ehk vähä vapaampi näyttämää ne hyvät tunteet.

Nii.. ne hyvät tunteet. Uskallanko näyttää? Miks en uskaltais? Mitä jos teen jotai väärin? Tahon miellyttää.. olla täydellinen just sille.
Josta voiki siirtyy siihe pikku sivuseikkaan, et ekaa kertaa piitkään aikaan mua oikeesti ahdistaa ja suorastaa pelottaa mun kroppa, et kelpaaks se sille? Mullehha tää nyt ei oo koskaa kelvannu.. Ahdistaa vitusti nää reidet, kädet, selkäläskit ja jenkkikset!! Liia läski sille . Liia iso . liia iso iso iso iso iso iso . Vien vitusti liikaa tilaa. Oon kuvottava.
Tekis mieli repii ja lyödä vatsaa.     Tai sit tää kroppaahdistus heijastuu vaan siit oikeest ahdistuksest ja halust satuttaa ittseensä?

Ahdistaa nii maan perkeleesti, et tuntuu et tuun hulluks iha minähetken hyvänsä!!!!!

Alkaa itkettää ku mietin et kuitenki jättäää. Ei kukaa ikin jää. En oo ikinä se ykkönen. Mä oon nii tottunnu olemaan merkityksetön ja selviimää yksin. Olemaan yksin, se ainut välittäjä. Syynä elää pelkkä laihuuden tavottelu. Eläny nii kaua nii epäinhimillist elämää, etten tiiä enää mikä on inhimillist normaalii. Ku oon tottunu olee siel omas maailmas, jossa selviin. Nyt pitäis muka jotenki avata ovensa ja astuu ulos sielt omast maailmast. MITE VITUS MÄ TIEDÄN MITEN TÄÄL PITÄÄ ELÄÄ JA TOIMII??!?!!

Tekis mieli vaa työntää ite se pois. Ois nii paljo helpompi, mut ku järki tietää mitä täs elämäs kuuluu oikeesti tehdä.
Nyt katkes ajatus. Korkkaan. Piti alottaa vast tunnin pääst, mut en kestä enää tätä oloo.