Pohjakoskestus sekasin

koko paska iha lapasest kerral. 
Yhe liia vähä nukutun yön jälkee, illal tuntuu etten tiä oonko hereil vai unes. Epätodelline olo. Varmaa ahdisti. Puhelu isän kaa saa mut vajoo alaspäi. Ei se kysy edelleenkää. Äiti sano sanoja vittu paskaa kaikki. Tarkotti oikeesti itteensä niil sanoil. Vitu paskaa ne sanat oli silti. Menetin päiväs kaiken. Taino sen mitä luulin saaneeni; olemasololleni merkityksen, mut vitut. Iha yht merkityksetön ku ennenki. Ittensä satuttamine pyörii edellee mieles, mut jotenki ei inspaa sillai tarttuu terään ku tiän, et ei se mun oloo poista. Ei se ittensä runtelu millää muodol lisää mun olemasolon merkityst. Oksensin kämppiksen paikalolles, omas huonees roskiksee. Oksensin toisenki kerran. Oksensin suihkuski.  Oksensin vaan, koska voin. Kaivo meinas mennä tukkoon. En kyl tiä ees miks söin, koska mul ei oo minkäälaist ruokahaluu atm, Ei tee mitää mieli. Tuntuu vaa ku päivän mittaa verensokerit laskee ja tuntuu, et vois vaa romahtaa maaha ja jäädä just siihe tuijottaa taivast. Jotenki pitäis saada kahvi otteeseen, ku se ois ainut mikä piristää. Mut ei kyl oikee sitäkää tee mieli.
Löysin tänää kriisipuhelimen numeron ja osotteen. Jos vaa vois mennä jonnekki  ja sanoo nää ajatukset äänee.