perjantai 25. joulukuuta 2015

mitävittuaviha

En tiiä mitä mun kropalle on tapahtunu täs kuukauden aikana. En varmana oo voinu syödä yli 2500kcal mikä ois optimaalinen määrä saada mun elämäntilanteeseen nähe lihakset kasvaa, ni vittu mun perse ja reidet on kasvanu nii, et jouduin ostaa itelleni elämäni ekaa kertaa kokoo 42 olevat housut! Siis mit vittuu??!?!?
Ja silti mul on reiden ylimmäst kohast sentit pienentyny. Pikkasen rankasti ilmeisesti lihakset alkanu muokkaantuu treenates..?
Pitää varmaa rajottaa lihastunnit pariin kertaa viikos ja loput sit pelkkää aerobist/kehopainol tehtävii juttui.
  Huomen on tän viikon toinen lihaskunto ja siihe perää sit aeribist treenii 2-3 tuntii. Vika tunti on kyl sit tosi leppost settii.
Sunnuntain päälle parin tunnin setti.

"hei jos sulon nälkä ni serve yourself"
"juuuh mä kyllä otan jotain"
"MMMMM kaloreita!" 

en taidakkaa haluta enää mitää

Viel viikko sit rakastin mun kehoo ekaa kertaa elämässäni, mut tän viikon vaatteiden koko palautti mut takas todellisuutee. Mä en oikeesti nää mun todellist kehon kokoo. Nään sen pienempänä ku oikeesti oon....
Oon kuvottavan kokonen

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Oho, mult on lähteny 5 lukijaa!::D Oiskoha pitäny ilmoo osotteenmuutoksest sillo muutama kuukaus sit

sunnuntai 13. joulukuuta 2015



mä säälin sua ku mun vartaloa, niin runneltu, niin turmeltu
oppiakseen uutta, harhoissa ei kuule totuutta
vaiheessa, aineessa, paineessa, laineessa
hyökyaalto haki jo Sirkesalon
aamulla kirvelee valo
puhutaan paskaa, teoriassa
tosi asiassa vedetään aineita
päästkää mut vittuun kalliosta, Lappiin kasvattaa poroja
anna mulle terve yhteisö jossa olla
yksin ei jaksa enää, hyksiin ei passaa mennä
kaikille armo, paitsi itelle, suutarin lapsella ei oo kenkiä
tää kroppa ei kauaa kestä ennää
mee itekki sinne minne mennään
oksennan eli ajattelen
mä en vittu siedä mitään

pimeessä hapuilen, kirkas ja valkoinen
(3x)
kirkas ja valkoinen, pimeessä hapuilen
kirkas ja valkonen pimeessä hapuilen
kirkas ja valkoinen, kirkas ja valkoinen
ilman toivoa, toivon valo, valo, valo, valo

en ymmärrä miksi tykkään surullisista lauluista ehkä ne on kotoisia
mä oon sitä, mitä haluan olla, mut vaikee välillä haluta olla
kamalissa olotiloissa välitiloissa, motivaatiota hakemassa, kaipaan rakkautta
tarkoitusta, kaavaa kaaokseen
pelkään menettäväni kaikkeni, äitini, mieleni
ainoa joka kuuntelee on Jumala minun sisässä jolle olen minä enkä Henri
selittämättä, vääjäämättä, en haluu sinne, valun sinne
unohtaen tämän maalaan samaan vitun tauluun
kirjotan samaa vitun lauluu

mulla tuntuu että meikä saattaa kilahella
silti meikä haluaa omas päässä tapella
saattaa tulla jotain outoo paskaa suusta
muttei se haittaa ku meikä löytää itteni hirtettynä puusta
mitä sä voit siihen sanua, itsemurha on
aine, meikäläisen uusi vaihe
silti meikä tekkee sun kanssa tätä

"kertsi"

toivon valo, enää filosofeja, narkkareita
masaki paskana, sana eri asia, ku miten on astias
vitun teoria, muille väännetty
ite opittu, virheestä, virheestä
vittu saatana, en luovuta
hymyilen huomenna, vedän kuolemaa turpaan
nää vitun kerrostalot mahdollistaa parvekkeelta hyppäämisen
viina ryyppäämisen
millon koulus opeteltiin annosteleminen
eläminen, paikallaan oleminen
tää liha on vitun sitkiää
mutta kuinka, osais ees itkiä
kyyneleillä omana tietona
aivan vitun uskomatonta, mä oon tän vartalon sisässä
katon itseäni silmiin, enkä näe itseäni
täällä on kahta eri sakkia, vitun tyhmiä ja vitun älykkäitä
en tiiä kummassa oon, kummastelkoon päättäjät
verta ei voi oksentaa, ainoastaa blandataa
nestettä, sisään, tavotellaan nollatasoa
kaikki ongelmat päättyy aina kysymykseen, onko Jumala olemassa
uskon kuin lapsi, tai tapan itseni
pääsen taivaaseen, etkä pääse, tai kuolen
dokumentti, toivo, lasku kiitos, toivon valo

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pitkäst aikaa!

Pikapäivitys!
Oon muuttunu.  vahvemmaks. Oon turvassa.
Mulon hyvä olla. Tai ainaki suunniillee. Mä oon tyhjä, niiku aina. Se ei muutu, ku elämäst puuttuu se joku.
Okei, ja nyt sit ku otti puheenaiheeks ton, niin tuli aika surkee yksinäinen fiilis.

En yhtää tiiä mite tuun päivittää tän kuun aikana, ku yleensä sillo ku menee hyvi ei tuu kirjoteltuu mitää, mut ehk vaihteluks vois kirjottaa hyviiiki juttui.
Ainaki tuun tsemppaa teit lukijoit jouluna <3


lauantai 21. marraskuuta 2015

Mikä on parast mulle

tiiän mikä on parast mulle. Tiiän.
Pelastan itteni mia-mörölt. Pelastan itteni parisuhdedraamalt, jota ei ees oo.
Välttelen niit väärii ihmisii. Siirrän ne mun lähelt pois kokonaa.
En syö ku tiän, et se lihottaa mua.     Vatsa muris just.     Alkoholist kalorit ja hiilarit. Toimii. Paljonkoha viinas on?
Oon pelastanu itteeni jo 6 vuotta.
En tiiä mitä tehä. tahtoisin tehä jotain, mut en kuitenkaa tekis mitään enkä haluukkaa, mut toisaalt haluun, mut mist mä täs oikein puhun? Elämäst? kuolemast? Molemmist varmaa.

Mulle parast ois varmaa kuolema

mut ei sit kuitenkaa

ittensä satuttamine ois sit varmaa lähin verrattavis oleva asia, mut ehk noi pari viikkoo vanhat jälet nyt saa riittää.
Mut mitä jos haluunki lisää? Mitä jos tahon et joku näkiski ne? Joku voimakkaampi olento. Kysyis mitä noi on. Valehtelisin, mut se kattois mua silmiin silmillää, jotka sanois sanattomil sanoil et "tiiän tasan tarkkaan mitä noi on", ottais must kii, puristais kovasti syliinsä, ja antais mulle syyn elää, antais tunteen et mun kuuluu olla elossa, just tässä ja nyt.

Tahtoisin kuolla onnellisena.

tiistai 17. marraskuuta 2015

lauantai 7. marraskuuta 2015

Alkoholille paasto

Ei luoja... en ees muista et oisin kirjottanu ton edellisen postauksen??! Mis vitu välis olin ehtiny tulla avautuu tänne?? (pakko oli vähä muokkaa sitä, ku liian henkohts settii oli kyl siin tällä kertaa)
Ton kirjotuksen vaihees, kellon mukaan, olin juonu vast 3 isoo juomaa, ja puolikas oli viel jälel.
Yhteensä join vaan 3.5x0,5l ja 2x2cl shottii. En oo ikinä enne juonu noin vähä siihen nähe mihi kuntoo pääsin. Iha käsittämätönt!!
Onneks tiiän sit tulevaisuuden varalle, et kui pienel määräl alkoholii pärjää sellasen viikon ruokavaliol jälkee..

Parin päivän oon kuitenki havahtu takas ajattelee naisii. Varsinki parin päivän takasen illan jälkee.
Jäis oikeesti mistää paitsi, jos en ikinä sais miestä itelleni.  Oonks mä muka joskus kuvitellu nii? No en kyl.

torstai 5. marraskuuta 2015

kännis

vittu en tiedä mitä tehä
alkoholi alkaa taaas vaikuttaa oon vitu seasi
mul on nii paljo mahollisuuksii mut en tiiä mitä valita.
periaatteet iskee vastaan.  tiedän et kaikki tekee nii, varsinki ku mistää ei oo mitää tietoo ja mikää ei oo varmaa mut sit ku se tulee omalle kohalle meen iha sekasi ku en oo ikinä enne kokenu tälläst ja sit
äh en tiiiiiää

nyt kirjotan vaan itelleni selvittääkseni asoit vähän koska nyt ei oo aikaa alkaa kirjottaa kelllekkäää viestii

siis mitä jos se tuleeki tänne ja tapahtuu sitä mitä pelkään, mut just sitä mitä haluunki.??? Mitä välii sil loppuilopuks on jos se tulee tänne? Mähä oon vapaa?? Kyl, ja Se ei oo ees varma. ei se koskaa sais tietää. ^
Kaikkiha sitä tekee

valehtelee
 jättää kertomat faktoi
miks pitäis kertoo jos kukaa ei ikinä kysykkää?

Vittu tää on noloo kirjottaa näin ja tuntuu avuttomlle ja nii noobille . iha uskomatont.
Nyt vittu se yks tietty motto käyttöön!!!!!!

perjantai 30. lokakuuta 2015

tahdon

VITTU MÄ EN JAKSA ELÄÄÄÄÄÄÄ YKSIN
TAHON FYYSIST LÄHEISYYTTÄ
TAHON ET JOKU HALAA MUA
TAHON ET JOKU HALUAA MUA
TAHON ET JOKU RUTISTAA MUAN NIIN VITUN KOVAA ETTEN SAA HAPPEE
TAHON ET JOKU KATTOO MUA LÄPIPORAAVAL KATSEEL SUORAAN SILMIIN
OTTAA MUN PÄÄST KII JA VETÄÄ LÄHELLE
TAHON HENGITTÄÄ JONKUN KAA SAMAA ILMAA
TAHON OLLA JOLLEKKI KOKO MAAILMA
TAHON ET JOKU OIS MULLE KOKO MAAILMA
ja antais syyn haluta uutta huomist.




Oot kuuro

Sano, et kuullostan helpottuneelle. Must tuntuu, et se on vaa se ääni sun päässä, ettei sun tarttee siellä jossai muka olla huolissas ja kantaa enää sitä vastuut, jota et oo koskaa ees kantanukkaa.
Kuinka sä voit kuulla helpotuksen äänessä, joka tekee hidasta henkistä kuolemaa???

No jaa.

Huomasin oven raost, et viereisen huonee ihmisel oli matkalaukku lattial ja tästähän mä heti ajattelin, et vittu nyt jos se lähtis jonnekki viikonlopuks ni mulle se ois mättö päälle. Ois oisin yksin ni oisin oksentanu varmaa jo viikossa tilin tyhjäks.
Toisaalt, onneks en oo voinu tehä sitä. Ja tänä aamuna eilisetki ajatukset muuttu takas toiveeks siit, etten jäis yksin just nyt.

Otin tähä koneelle aamupalaa. Tein vähä normaalii isomman annoksen. Jos syön normi vauhtii, ni mul menee täs 2 tuntii

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Sanoja jollekki

Miks sun piti lähettää mulle viestii??!!  Just vittu ku olin "siirtyny eteenpäi"
Sillo ku lähin pois sun luota, etkä enää puhunu, se oli ku laastarin veto. En jääny miettii sitä sen enempää.
Nyt kuitenki, viikko sit. Vittu. Mietin sua 24/7. Tekee pahaa, ku tietäis et, vois saada jonkun itelleen. joku pitää musta. Haluis mut. 
Mut en sit tiiä oliko se vaan alkoholin sanelemaa?   Tuun kysyy sult parin päivän pääst. Nyt en uskalla.

Kädet hikoo ajatuksista.

Eihä me tunneta viel ees sillai kunnolla, mut tiätkö miten sait mut verkkoos, sillä, et halusit mut vaan siihe viereen? Ja ne muutamat pienet fyysiset kosketukset.
Kukaa ei halua mua viereensä ikinä. Ei oo halunnu sit vuoden 2010. 

Kukaa ei välitä.   
Sä vaikutit välittävän. Toisaalt, huono sanoo muutamast päiväst, mut niih....     
Muutama viikkko ku oltiin laiteltu viestii, jo sillon ajattelin, et oot parasta mitä mulle on tapahtunu vuoden 2007 jälkee. Ja oon edelleenki sitä mielt. 

Kerran ku vois viel nähä ja nauttii sun seurast. Oisin niin onnellinen ja helpottunu.  

tiistai 27. lokakuuta 2015

Nesteet tuli nesteet meni

71. Vitu kuvotttava.
Pakkoko se on alkaa oikeesti laskee kaloreit sillo ku on pakko syödä niiku normaalit ihmiset??!!!
Vittu on näyttävästi. JUMALAUTA KU EI KINOSTA KALORIT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt ei onneks tarttee vähää aikaa syödä niiku normaalit ihmiset. 
Kyl valon ja ilman energialki voi elää. acording to Valeria lukyanova the living barbie 

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ei sil

ois mitäää välii jos mä katoisin.


En kaipaa säälikommenttei tähä. Se on vaa surullisen realistine fakta.

En oo mitää kellekkää ja taistelen sitä vastaan, et tappaisin itteni.¨
Haluun uskoo maailman hyvytee..
Kerra mä lupasin itelleni kokee sen viel kerra.   Mä koin sen kesäl. jote..........
aika näyttää kaike

Spinnin on a field

puristaa. puristaa. puristaa.
huudan.
huudan.
huudan ja rääyn iha ku olis maailmanlopun pelko päällä.
väärin.
en pelkäis maailmanloppuu.
enemmä pelkään elämän jatkumist.
silti jatkan.
liikun. elehdin. pyörin. kuin mäkee alas heitetty pyöränrengas.
otan kaiken vastaan. mutkat. kuopat. kivet. paskat. ja suoraviivaset täydelliset suorat. jolloin vauhti vaa kiihtyy.

Kilokäyrä

Vittu et repesin mut samas kyyneleet nousee silmii.
7vuos käynnis samaa paskaa. Elämä lihavana, Omaa kroppaa vihaten (tai no emmä tätä vihaa mut liia iso). Oon varmaa tän sh-historian läpin yksilö.
Onneks kukaa fiksu anonyymi ei oo tullu heittää mitä vitu ylifiksuu kommenttii sen suhtee kui hyvi oon onnistunu laihduttaa näide vuosien aikaa...:-------------------D

Eilen kylvin ajatuksen, et alkaisin taas melkei parin vuoden jälkee laskee kaloreit. Pistän päiville kalorirajan.
Huomasin, et mul on myös muodostunu ns. turvaruuat sillo ku oon yksin. Jääkaapist löytyy aina ne samat purkit.
Mut ei huolt, pidän kyl huolen muuten vitamiineist yms yms ravinteist!:)
En tartte muuta energiaa, ku ei oo mitää mihi käyttää sitä.

Eilen vatsa oli jostai syyst iha vitu sekasin ja kävin paskal varmaa 5 kertaa.
Tänää lähtee parin viikon nesteetki vittuun.
Vihdoin. Huomen oon tyhjä ja siit on hyvä lähtee.

torstai 22. lokakuuta 2015

Tyhjä

Kerta toisensa jälkee tulee vaa uusii reikii sydämmee, eik ikinä täyttöö. Mite tyhjemmäks mun sydän voidaa enää imee????
  En ollu nähny mun porukoit kahtee kuukautee ja sit ku nään ne, mä en tunne mitää ku halaan niit. Isä melkei itkee ku sil on ollu kuullemaa nii ikävä ja äiti itki sillo ku lähin.
     Yritän havannoida mun tuntemuksii ku halataan, mut emmä tunne muuta ku et siin on joku joka on mun kroppaa vasten. Mul ei oo ollu ikävä. Millo mä lakkasin ikävöimäst mun vanhempii?
Millo mä lakkasin ikävöimäst kaikkii mun läheisimpii?  Okei, ehkä yhtä ikävöin. Sitä, joka oli paikalla sillo ku eniten tarttesin tukee.
   En osaa enää välittää niist ihmisist samallail, jotka ei ollu sillo läsnä ku oisin eniten niit tarvinnu. Jouduin selvii yksin. Kute joudun selvii nytki. Enkä mä tiiä jaksanko mä enää ties monettako pohjarumbaa käydä läpi.
Nykyää mulle vaa tulee huomiohuora olo, jos yritän ilmast mun pahaa oloo lähimmäisille. Toisaalt oon nyt kyl ilmassu siit huolimat ja edellee ne samat reaktiot eli ei mitää. Ei sanakaa. Ei sitä mitä enite kaipaisin; mitä sulle kuuluu/voitko hyvin?
En saa puristavaa halausta sanoje saattelemana, et kaikki kyl järjestyy kuha jaksan taistella.
    Mä oon pelastanu itteni nii monesti ja samaa aikaa on pitäny olla pelastamas muitaki.... mä en tiiä jaksanko mä enää pelastaa itteeni

Ps. En oo käyny vaa'al kuukautee  ja täs parin viiko sisää mul on alkanu ekaa kertaa mieliala vaikuttaaa ruokahaluun. Ei tee mieli syödä. Mut syön silti koska kroppa tarttee ravintoo.
Tai söin. Iha pian voin kadota takas toiseen maailmaan, jossa kuvittelen voivani hyvin

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

En pysty enää olee hiljaa

Siit taitaa olla iha oikeesti aikaa ku viimeks oisin purkanu mitää oikeesti synkempää settii.
En kyl tiiä mitä saan tähä aikaa, mut tuntuu et on pakko vaa jotai ees avata jonnekki, ja tää on nyt se paikka jonne kirjottaa, ku muut paikat ei enää riitä.
Kerranki en kyl oo kirjottanu viel minnekkää muualle ku oikeesee päiväkirjaan, mut tuntuu ettei se riitä.

En nää mitää fiksuu syytä sille miks tän viikon aikana on lähteny iha mielettömään laskuun. Menkatki oli viikko sit ni niidenkää piikkii ei voi laittaa tätä matalaa mielt (normaalisti mul laskee mieliala tosi ranskasti ennen niit).

Tos muutama viikko sit tuli yhes asias aikamoinen takaisku joka veti sit monta muutaki asiaa mukanaa takapakille. Luulen, et se on yks syy joka vaikuttaa mieleen.
Lääkitys on kunnossa, vedän sitä vitun kahvii ja muitki vitamiinei oon alkanu nyt jo tankkaamaan talven varalle, ku tiiän et kuitenki tulee se vitu kaamosmasennus. Sain vinkkei mitkä vitamiinit jo itestään auttais ehkäsee masennust, ni ajattelin sit ottaa vinkist vaarin ja varatuuu täl kertaa talveen ajoissa. Ni SIIT huolimat tuntuu lasku. Ja tulee laskee.
     Mua pelottaa iha vitusti mitä syksy tuo tulleessaan ku kaikkial pimenee entisestään ja jään yksin.
Taino just nyt en oo nii yksin ku olin esim viime vuoden syksyl, mut pelottaa et jään, Nyt pitää vaa iha täpöl taistel sitä vastaan, etten lähtis eristäytyy. Nyt nää viimeset 3 päivää on tuntunu vaan sille, et tekis mieli vaa sulkeutuu omaan huoneesee, pimentää se ja mennä peiton alle makaamaa tulpat korvis.
Vaihtoehtosesti haluisin vaa olla nii, et joku pitäis must kii. Halais nii kovaa, et ees hetken tuntuis sille, et oisin kultaaki arvokkaampi.  Tahtoisin jonkun erityisen joka halais mua. Oon turtunu muiden valheellisille halauksille. En usko et ne oikeesti välittää.  Jos ne välittäis, nii ne kysyis, et onks mul kaikki hyvin. Eipä kysy, vaik näkee VARMASTI nii saatanan selkeesti ettei kaikki oo hyvin. Tahtoisin sanoo ääneen, ettei kaikki oo hyvin.
  En tarttee mitää kannustavii sanoi, koska ennenki oon selvinny ilman niit, mut haluisin vaa ees sen yhen välittävän halauksen ja tietää, et joku on vaan on siinä, mun tukena sillo ku sitä tartteen.
Mut kukaa ei oo sillo ku tartteisin kaikist eniten. Se on se hetki ku pitää vaa luottaa oman järjen voimaan, et se kyl auttaaa mut selviimää.
En vaa tiiä mite kauan oma järki jaksaa viel taistella yksin. Se ei nimittäi ehkä kestä enää 5:ttä kertaa pohjakosketust

tiistai 13. lokakuuta 2015

Pitkäst aikaa

Tekis mieli viiltää tää vatsa auki.
Oksentaa kaikki hapot mitä irtoo.
Liikaa ruokaa.   Oikeesti sopivasti. Vääränlaist ruokaa.
Tahtoisin vaa paastoo pari päivää et puhistuisin kaikist näist törkeist myrkyist.
Iha uskomatont mite järki pimenee saman tie ku jää yksi. Olin puoltoist viikkoo täysin terve ja onnellinen kaike suhteen. Nyt sit  oon takas täs.... jopa 10 tuntii. Sit onneks taas turvaan, pakoon tält kauheelt maailmalt.

Oon häiriö, mut onks mul jotai suunnitelmii niiku stereotyyppisil on?   Ei.
Ainut suunnitelma ois oksentaa kaikki mitä menee kurkust alas, mut sitä ei onneks voi tehä.
Joilla aineil itteni sellasii pärinöihi, et jaksaisin liikkuu 2x1.5-2 h päiväs ja sellaset syömiset et vaa ku joku näkee. Sopisko ?

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Oksensin

joku 100g kuivattui hedelmii ja pähkinöit, 2 digestivee, sokerikanelikorppu, paahtoleipä voil, jauhelihapihvi ja jotai lounaan jämiiki tuli ulos.
Eipä tota nyt välttis ois tarvinnu oksentaa, mut se järjejättiläine keksi, et joko käyn lenkil tai oksennan.

Tän viiko jälkee vihaan kroppaani nii vitusti

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kahvii mustana

Vatsa kestää nykyää, joten pystyn juomaa mustana. Vähemmän kaloreit. Kuitenkaa saa tarpeeks d-vitamiinii ja kalciumii ruuast ni iha sama vetää tablettina. Muutenki kyl joutuisin, koska joku desi maitoo päiväs ei hirveemmi täytä kiintiöit.
Huom! En laske kaloreit. Enemmä merkityst sil, et _mistä_ ne tulee

perjantai 25. syyskuuta 2015

HUpsist keikkkaa

Oksensin.
Tuntu vitu hyvälle, mut se ku nyt ei oo piiiitkäää aikaa oksennellu (paitsi viime su) ni mun kurrkku on muuttunu jotenki helveti herkäks! Yksin aiva saatanasti ku tungen mitää karheet kurkkuun ja se tuntuu iha sika ilkeel.

Tuntu niii vitu hyvälle oksentaa. Iha ku mut ois päästetty vapaaks jostai pahast.
Mut tiiän, ettei tää saa jatkuu ja onneks ei voi, koska en oo juurikaa yksin ja pitää vaa tiukasti pysyy siel poissa, mis voisin oksentaa..

Tsempit kaikille loppu viikkoon! <3

tiistai 22. syyskuuta 2015

Blogin sisältö muuttuu

Alan purkaa tänne muutaki kui pelkkii syömis juttui. Vähän niiku tää onki täs viime aikoina alkanukki muuttuu.
Tuntuu, et umpikuja on edes päin ja mun on pakko päästä purkaa mun päätä jonnekki, koska psyaklle/psykoterapiaan en haluu. En ainakaa toistaseks. Ehk sit ku se vanha sekopää on siirtyny eläkkeelle?

Sori nyt hirveesti lukijoille, jos tällaset "tavan" angstaukset ei kiinnsota. Lopetatte sit seuraamisen jos ei muuta.

Tuntuu, et ihmiset katoo ympärilt vaik kuinka yrittää taistella sitä vastaan, ja kaikkii niit tunteit joita yksinäisyydest herää. En tiiä mitä voin tehä enemmän. Totaali eroominen somest, ettei oo mitää mikä muistuttais mua siit fyysisest yksinäisyydest?  Ainaki joskus se on toiminu. Ehk se toimis nytki?
   Mun mielest on vitu sama millo ja mite paljon oon yksin, mut ei just syksy/talvel. Muutenki tulee kaamos masennus ja sit ku siit pitäis viel selvitä YKSIN. En jaksa sitä samaa rumbaa vuodest toiseen.
     Mun mielest mun paha olo näkyy kyl harvinaisen selkeesti ulospäi, jos vaa pikkasen tarkemmin kattoo. Mä ainaki nään muist meidä luokkalaisist, millo jollaki on huono päivä, tai huono elämäntilanne.. Jos oon huomannu jotai sellast, oon  menny rohkeesti, mut neutraalisti kysyy et onks kaikki hyvin. Ja autan parhaani mukaa, jos on tarve ja jotai mitä voi tehä.

Tuntuu, et luovuttaminen on taas iha just nurkan takana, vaik mieliala ei ookkaa nii maassa ku kaikest täst vois kuvitellla. Must tuntuu et kaikki tää syksyn paska vaikuttaa enemmännki fyysiseen jaksamiseee kuin suoraan mielialaan.
Vois vaa lamaantuu täysin ja maata keskel risteyst ja oottaa millo tömähtäää.

JA mun maha murisee kesken tunnin. Vitu nolo, ku just söin 2 banskuu.

Valehtelija valehtelija

Sekunnis menetit luotettavuutes. Ois kyl periaattees pitäny sunlaisest ihmisest arvata, mut nii.
Se mikä on oikei ja mikä on väärin. Kaikki kyl vittu tietää ne normit. Moraali, omatunto. Kaikil ei oo sitä, mut seuraukset pitäis tajuu, ku jää kii.
Aina ei jää kii, mut mitäs sit ku jää ?
Sä jäit. mut en kyl oo moksiskaan asiast. Rajaa vaa paljo asioit mitä enää sanon tai näytän sulle. Tai jos sä sanot mulle jotai, ni kuinka enää nykyää reagoin niihi? Näytän varmaa keskarii ja sanon et pidä vaa huoli omist asioistas

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Yksinäisin paikka maailmas on ihmissydän vail rakkaut

Mulla oli nii ihana olo olla sen lähel. Ku joku vaa oli siin ja sai hengittää toisen naamaa nii lähelt ku pysty.
Oli ihanaa tuntee se, et voisin ihmisenä olla kiinnostava ja haluttu. Oli outoo tuntee ittensä halutuks ja toivotuks. Anto jopa toivoo sen suhteen, et ehk joku päivä mäki saan viel kumppanin, et joku haluu mut ihmisenä just sellasena ku oon.

Me ei enää nähä. Tai oon 98% varma. Oon pyydelly iha sikan anteeks asioit, joist ei voi ees pyytää anteeks tai siin oo mitää järkee. Loputon miellyttämisen halu, koska mä tykkäsin siit henkilöst.
Tykkään iha oikeesti. Ei oo ikinä enne tullu nii täydellist tyyppii vastaan ku tää.

Mitä mä tein, et tää meni pilalle?
Joudun vaihtaa mun blogin osotteen kosk yks tuttu saatto löytää tän 8)
Yrittäkää löytää tää sit jotenki, et voitte jatkaa seuraamist

torstai 17. syyskuuta 2015

Siit onki aikaa

ku muistanu viimeks mille tuntuu olla turha täs maailmas. No okei ei siit oo kyl ku 5kk

Iha kauhee fiilis ollu viime päivät normiin verrattuna.

Menkatki alko. Oon syöny ku sika. En ehk kalorillisesti liikaa, mut  se mitä on menny kurkust alas on jotai hirveint paskaa ikinä.
Äske taas söin, ja sit tuli pitkäst aikaa myös morkkis. Kuinka vitusti mua huomennaki vituttaa tää päivä. Oon kuvottava ku kehtasin syödä tätä mitä söin. Pelkkii myrkkyi.
Salilkaa käyny puoleentoist viikkoo.

maanantai 14. syyskuuta 2015

lauantai 12. syyskuuta 2015

pistä tyttö kieltä mukaan

 En vittu osaa suudella ihmistä. Joko se on pieni pusu tai sit vittu koko kieli mukaan. ilmeisesti. En kyl tehny niinkäää, mut pointtti

Laittaa oven kii perässään ja juoksen viina kaapille ja katon mis pullois on eniten juomist. Hörpyt 40 prosenttisii. Ahdistanu nii vitusti pari päivää et taju kankaalle nyt heti kiitos. Joo paril hörpylhän se lähtee.

Rakastan kosketusta. On ihana ku joku pitää vaa kättä kylel tai ees pelkkä halaus. Nii harvoin koen toisen fyysisyyt ees esim lähimmäisilt, ni tää on vitun luksust just nyt.
 Ois ihana koskee toista ihmistä. Silti pelkään sitä aivan saatanasti, koska mua pelottaa näyttää mun omii tunteit, ihan samal lail ku pelkään sitä, et joku sanoo sanallisesti jotai tunteit mua kohtaan. Just se mist kirjotin joskus ennenki.

Pää on nyt vähä puutunu. Vois kattoo viel, et mitä tuolt kaapist irtois.
Oon lukossa neljän seinän sisäl.   Jalat tärisee ja hiki alkaa valuu.
Eilen valvoin melkei vuorokauden ku ahisti oma käytös ja tyhmät ajatukset, jois ei oo mitää järkee.
Miks pelkää nii saatanasti tunteiden näyttöö toiselle ihmiselle ??! Kadun taas kerran jotai sellast mitä en tehny vaik oisin halunnu.

Laitto oven kii, ja vasta jälkeepäi tajusin miten huusin tääl et voi vitun idiootti. Tarkotin siis itteeni, koska oon niin epävarma itestäni ja se mitä näytän toiselle.

Laitto oven kii ja vetäsin kämmenel täysil kyynärtaipeisiin. Saattaa tulla mustelmat....  Huomen näytän sit iha narkkarille. Vittu.

Ahdistus alkaa purkautuu väkivaltana itteensä kohtaan. Mä en harrasta viiltelyy, koska siitä jää pahemmat jälet ja lyömisen kipu on paljon laajempaa. Mustelmii ei tarttee selitel.

Vitun kiimane ämmä, joka on tunnelukos. Ehkä paras yhistelmä ikinä.
Taino ei niinkää tunnelukos, vaa en vaa osaa käsitellä näin positiivisii ja hyvii tunteit. Oon tottunu pelkästää kaikkii niihi pahoihin tunteisii, et tällaset saa mun pää iha vitu järettömän sekasi.. järkihä täs koht lähtee!!!

Aiheest toiseen.
Tais olla edellises postaukses ku mietin sitä et ens viikol paastoo. Tänää tulin tulokseen etten vitus pidä, koska
Torstaina vika syöty oli basnku klo 19
Perjantai. klo 8 söin 2 basnkuu ja 120g pähkinöit  ja seuraavan kerran vast kasilt illal.
   4h myöhemmi desi raejuustoo ja 2 leipää
Lauantaina seuraava ruoka vast klo 16
Nyt sit vedin sen muutaman shotin verran juomaa. ja varmana syö yhtää mitää. Ehkä huomen aamul jotai aamupalaa ku kolmen aikaa pitäis olla ilmeisesti juomas.
Eli oon syöny tyylii kerra 12 tunnis kolme päivää.
Eli ens viikol jatkuu ihan sama säännölline syömine kasvi ja hedelmä painotteisena.

Paino ei oo laskenu yhtää mihinkää, eli edellee mennää siel 70 kilos

torstai 10. syyskuuta 2015

syömishäiriöinen monsteri

naisten jakaprässis nousee yleensä 90kg, mut 100 kiloo meni kerra. Ens viikol aijon kokeilla 100. Ei ne lihakse siit kasva yhtäkkii vaik kerran vetäiski sadal kilol sen treenin läpi.
 Leuanvetolaittees nousee 50kg.  Ens viikol 55.  En oo enää kaukana siit et voisin alkaa tekee omal kehollani oikeit leuanvetoi!
Hauis vääntyy 8 kilol, mut ens viikol vois yrittää senkin nostaa 9.
    Viikonloppu menee bulgates... leikin hetken normaalii joka voi syödä mitä vaa.
Sanotaa et rakkaus parantaa, mut katotaan parantaako mua.
Oon kyl suunnitellu, et riippuen mite tää vkl menee ni ens viikol joku parin päivän paasto, mut jos pastoon ni sit en kyl voi käydä siel salil testaamas uusii maxi painoi.
Hyvi mahollist ettei tarttee paastota, ku rupesinki just miettii, et tuski itseasias tuleekaa syötyy nii paljo ku aluks ajattelin. Varmaa jopa vähemmä ku normisti.

lauantai 5. syyskuuta 2015

I could be ocd just for you

Jotai sellast on maininnu iha läpäl, et ois jotai oireit. Pojaks ne jutut on kyl aik epätavanomasii, koska yleensä kaikki on nii vitun sikoi. Stereotyyppisesti. Mut ehk sut on vaa kasvatettu hyvin.
    Mun mieleen palaa niit aikoi ku jotkut pienet jutut oli pakko olla järjestykses, koska se vaa toi jotai sellast ihmee hyvää mieltä. Nyt ei oo kyl ollu pariin vuotee, mut tän kesän aikana ne on alkanu taas tulla, niiku pikkuhiljaa, ja oon kyl edelleenki sitä mielt, et on vaa nii vitu tyydyttävää ku jotkut pikku asiat on järjestykses.
     Ku koko muu elämä menee päi vittui eikä mikää oo järjestykses oikeinpäi, ni ees se materia voi olla. Vaatteet voi olla tiptop, hiukset flawless, samoin meikit ja kynnet. Vaatekaapin järjestys ja jopa keittiön vetolaatikon sisältö.
Nuolisin vaik maan sun jalkojes alta, jos haluisit sitä
                                
                    Lets bring order in to this chaos

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nälkäsenä nukkuun

Täs menty tahil -100 g päiväs. Sillai kerral se tuntuu sika vähält, mut ku miettii paljo se tekee viikos, ni sehä on jo -700g!! Jaksaa vaa pitää myös fyysist aktiivisuut yllä ni varmasti tulee olee enemmänki!:)
Jotenki ei jaksa vaaka kiinnostaa nii paljo, vaik oonki käyny sil nyt joka aamu. Illal en nosta ees jalkaani sille, koska tiiän et sen iltaluvun näkemises ei oo mitää järkee tai hyötyy.  Tänäänki kävin salil ni varmasti reilusti enemmä ku ap!

Kello on nyt jotai 22.30 ja söin viimeks n. klo 17. Nyt on nälkä. Tietysti, ku siit on sentää jo 5.5h. Mut jotenki se ilta nälkä on menettäny taas merkityksensä. Mua ei henk.kohtasesti kiinnost vittuikaa onko mul nälkä vai ei ku meen nukkuu, eikä mulla oo mitää tarvet saada sitä tuntemust pois.  Tyylii lasillisen lämmint vettä juo ja se on siin.

Edistymine on vaa'an mukaa tosi hidast, mut mä nään tuloksien muutoksen selkeesti. Kroppa vaa kiinteytyy kiinteytymistään

7 viikkoo oksentamat<3

maanantai 31. elokuuta 2015

Liia vähä on silti liikaa

35g muromyslii
kouralline pähkinöit
1.5.dl joguu
2 ruisleipää voil
iso tomaatti
porkkana
lautaselline jäävuorisalaattii
vaalee leipä voil

tuntuu ihan ku ois ahminu ku noi ruuat meni sillai parin tunin väleil.
TOSI mielenkiintost mite pää meni tällasille asetuksille paris päiväs:o
Okei oli kyl odotettavis, koska aina ku on vetäny jonku ajan nii minikaloreil, ettei mitää järkee ni se oikeesti vie jären mukanaa
mut toisaalt on se poikaki joka vaikuttaa. Nyt ei oo varaa lihoo, eikä varsinkaa pysyy samas painos.

Haluun vaa teetä hunajal




sunnuntai 30. elokuuta 2015

Why hurt yourself, when you can be in love?

Mitä sen pidemmi selittää ku: mä oon ihastunu
Poikaan, jota en ees tunne persoonana. Ei voi sanoo tuntevansa, vaik on lähetelly viestei pari viikkoo ja yrittää tulkita toist hymiöiden perusteel.

Istun täs tukka märkänä pilkkopimees huonees ja hyvä ku nään ees näppiksii. Pitäis mennä kuivaa tukka, mut en haluu liikkuu täst.
On niin hyvä olla, et tekee pahaa, eli ahdistaa.
Tykkään ihastuu, mut kuka siit oikeesti tykkää. Täs tilantees on kaikkee niit "mut ku" puolii.
Jos täst tuliski jotai, ni mite vitus kestäisin olla siit eros?! Jos mä saan jonkun, jos must tulee jonkun joku, ni emmä haluu olla 400km pääs ja aina pitäis olla sopii milllo pystyy näkee. Mä oon kärsiny ikävää jo iha tarpeeks koko elämäni, ni en jaksais uudes suhtees sitä heti ekana.

Välillä tulee oloi impunsiivisel tasol, sekunnin murto-osan mietin et lyön pään seinään. Vihaan näit tunteit, koska oon pettyny elämäni aikana nii vitusti liikaa, et pelko ryömii hyvän olon päälle vahvemmi kuin ne hyvät.

Piti nähä tos jonku ajan pääst, mut aika piteneeki. Ajattelen "vittu. Nyt joudun kärvistelee täl ruokavaliol viel pitempään". 
Kaikki ajatukset kääntyy taas siihe, et laihuus on kaunist. En ees tiiä millasest ulkomuodost se poika pitää, mut mä vaan ajattelen, et sen vuoks mun pitää laihtuu ja timmistyy iha vitusti.
Reidet huutaa hallelujaa ku 3tunni keskisyketreenei, ei ehdi palautuu vaik venyttelis, koska ei oo ravintoo korjaamaan lihasvaurioit. Huomen meen vetää salille maxipainoil lihaskuntoo, mut ottaen huomioon jo tän päivän olot, mun lihakset ei tuu kestää lähellekkää maxipainoi...

Impulsiivisena ajatuksena tulee nostaa katse kohti taivast, vaipuu euforiseen tilaan ja tuntee miten rasva palaa paastotes.
Tehä kaikkensa, et ois nii laiha ku kolmes viikos vaa pystyy, et ois sille täydelline.
Mut oikeesti. Jos mä kelpaisin sille jo nyt, bmi yli 23, ni mite tilanne ois eri bmi 20? Ei mikää.
Persoona ja kasvot voittaa tän erän . Sh 0.

Eilen meni 26 h paasto, jonka päätin sillä 3 tunnin aerobisel. Ihme ja kumma, ei tehny ees tiukkaa. Ainii ja sit viel iltapalan jälkee jumppasin (lue "tanssin" ja riehuin) tunnin .

Tänää oon syöny 1/4 osa cantaloupe melonist, protskupatukan. 65 g kuivattui hedelmäpaloi, kouralline cashewpähkiöit, pieni sipuli ja 2 ruisleipää voil ja sinapil. Ainii ja 2 kulaust joguu.
Haluisin syödä viel jotai, mut ehkä taidan tyytyy vaan teehen. Just nyt, en tartte mitää muuta. Huomen syön taas ravinteikkaasti.

haluisin et se poika tulis ja halais mua niin lujaa, eikä pääästäis ikinä

lauantai 15. elokuuta 2015

Yksin

Vituttaa ku tuntuu, et jostai kumman syyst mun oikeest jalast surkastuu lihakset iha iteksee!!

Tänää mia kävi mieles. Heti ku oisin saanu mahiksen jäädä yksin. Oisin iha oikeest voinu oksentaa vaan sen desin verra piirakkaa.

Poika sanoo, et ois ollu kiva viettää enemmäki aikaa yhes. Mul hyppää sydän kurkkuun ja hetken meinasin jo jättää vastaamat. Helveti ahistavaa, et saa tietää et joku oikeesti nauttii mun seurast ja pitää mua hyvänä tyyppinä.  
Ei must kukaa pidä . Kukaa ei rakasta. Joten se ois vitun outoo ja ahdistavaa, jos joku nii tekis.
Mä en ees tiiä mitä rakkaus on. Kuvottaa pelkkä sana. Antakaa mun olla!
ja silti samal toivoisin, et joku vaa ottais mut kii ja rutistais nii kovasti ja kauan, et happi loppuis

Oon nyt tavannu 2 tyyppii, joist oon lähteny asenteel et " vois tulla enemmänki ku kavereit jos kaikki asiat vaa natsaa".
No, eka oli vitu loisto tyyppi, mut sen illan jälkee se ei enää vastannu mun viesteihin. Näin sen tänää ohi mennen kapel joidenki kavereidensa kaa.  Menin iha tarkotuksel ohi toistamisee, et jospa se ois huomannu mut ja sen omatunto kolkuttais ees vähän.  MÄ. EN . TEHNY. MITÄÄ. SILLE! Ja se vaa lopetti puhumisen:(
No sit tää toinen. Oliha seki iha mukava, mut vitu floppi. Oikeesti. En oo pinnallinen persereikä, mut kyl se vaa on sellai juttu, et jos ekan kerran tapaat jotai, ni kyl sitä pitäis jonkilainen fiksu ensivaikutelma saada aikaan, jos oikeesti meinaa kuvitella tapahtuvan jotai vähä enemmänki.
Mä en lopeta yhteydenpitoo, jos se laittaa mulle jotai viestii, mut mä en kyl vapaaehtosesti lähetä sille mitää.

Tänää teki kauhee pahaa kävellä alkuillast yksin kapel. Oli iha vitusti populaa liikkeel. Lähin ryypinkeihi menevii kaveriporukoit. Tuntu mite metri metrilt puristuin kasaan ja typerät ajatukset valtas mielen, onneks ekaa kertaa kolmee kuukautee" Tän takii vihaan elämää. Mul ei oo ketää. Oon nii yksin. Tän takii halusin vittuun täält. Ja mitä siel on? 45679987 kertaa pahempi tilanne."
Se kauhee olo ku haluu vaan pois, mut ei oo mitää paikkaa minne mennä, mut ei haluis lähteekkää, mut ei missää nimes jäädä siihenkää.  Yksinäinen täs, yksinäinen siel. Mun elämä on kaikkial muual paitsi siel mis mä oon.

Poika laitto taas viestii.

Se poika oli kyl kiva. Oliha se vitu humalas sillo, mut aik syvällisii juttui sain revittyy siit irti. Tanssin sen kaa hitait. Tanssin ekaa kertaa elämässäni hitait iha tosissani, enkä vaa miellyttääkseni jotai känni-idioottii.      Miten vangitsevaa voi olla, ku tietää et toiselki on kroppaongelmii.
Ja kyl seki tais aika 100 varmasti tajuu mustki sen, koska se yritti väkisi tunkee mulle pizzaa suuhu useempaaki otteesee ku en suostunu syömää sitä.
En tarttee pizzaa ku oon muutenki jo iha tarpeeks läski

keskiviikko 12. elokuuta 2015

food porn

Sisuskalut tuol jossai syväl itkee vähä sitä, et eilen vaa'as näky edellee 70 kg. Luulin et oisin laihtunu iha painostki, koska vaatteet on löystyny vähä. Ei kai sit. Lihasmassaa tullu tilalle sit varmaa.

Harmittaa nii paljo..:( Tää viel ajaa mut  kokeilee vetää joku viikko ees minimikaloreil, mut yritän sit tilaisuude tulle pysyy järki kädes ja vaa muuttaa ruokavalioo parempaa.






P.S. TERVEYSVINKIT PÄIVITETTY! Uusimmat kuvat on ekana!:) 

torstai 6. elokuuta 2015

Ahdistaa

ahdisti eile      ahistaa tänää   Nyt ahistaa ja koht ahistaa viel enemmä. Vittu et tuntuu et paskon housuu ja sekoon iha just
Tavallaa negatiivist tavallaa positiivist. Ei tää mua sinänsä sillai haittaa, mut kylhä tää vähä vituttaa, koska ahdistelu on vaa nii saatanan turhaa. Järki vaa menee

Tahon juoksee, tahon salille. Tahon liikkuu nii et lihakset tekee kuolemaa. Tahon et muhun koskee. Tahon fyysist kipuu. Se veis ajatukset pois täst päänsisäset ympäristöst.

Jossai tuol syväl toivon, et tänää must pidettäis kii.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Tekstit piiloon

En tiiä mist vedin eilen et haluun piilottaa kaikki mun tekstit. Täst ja siit toisestki blogist.

Mul on nyt viimeset pari päivää ollu tosi alaston olo. Jotenki turvaton.   Eilisen kännisekoiluide jälkee viel turvattomampi ja mitättömämpi fiilis. Eikä ees sattunu mitää negatiivist. Vietin illan pojan kaa, joka toisti jatkuvaa, et sille on kaikki ihan sama, mut kuhan saa viettää mun seuras koko loppu illan. Mielenkiintonen poika.
  Joka sai mut kyseenalaistamaan mun tulevaa ammattii. Kestänks mä olla ottamat vaikutteit muilt sairailt?

Miks en uskaltanu taaskaa koskee vaik kaikki oli nii täydelist? Kaikki sanat, kaikki eleet, liikkeet, teot ja musiikki. Olin kaikest siit nii vitu myyty! Varmaa enemmä ku koskaa enne! Ihana poika.
Omalt osaltani kyl mokasin vähä, ku join jotai mitä ei ois pitäny. Menin iha liia sekasi.
Ihana poika

Ahdistaa jotenki ku haluisin kirjottaa tänne enemmä, mut yhtäkkii pelkäänki tulevani tunnistetuks. Tekee mieli purkaa asioit joit ei oo ees olemas.

Kiinnitän siihen entist enemmä huomioo, miten eri valos katon naisii. Eilenki yritin vaa koko aja etsii mun silmil katsekontaktii johonki tyttöön. Liikaa miehii ympäril. Ei onnistunu.  Vittu.

Miks oon nii saatanan nössö??