Yhen aikakauden loppu

Päätin sit lopullisesti poistaa mun  "lihava maailma"- blogin. Oli se mul ehtinykki olla jo jotai 4.v.
Muistattekste sen törkeen reverse-blogin? No just se. Pelkkää törkyy täynnä.
Blgger-maailma on nii kuollut nykyää. Mulki 15 blogist joit seurasin, yks päivittelee edellee. Muut on päivittäny viimeks melkei vuos sit. Minne kaikki on kadonnu? Toisaalt. Iha hyvä vaa, että ovat kadonneet eikä oo ollu enää tarpeit purkaa itteensä tänne synkkään secret societyn syövereihi.

Sängyn pohjal

Viime viikol se tais tapahuu. Pohja. Tavallaa. Pohjiijaha on kyl erilaisii. Jokaisel omansa. Bulimikolle se, et oksennat viikon joka päivä 3 kertaa.   Koettu, nähty, kuultu, luettu.

Toisille pohja on se, ettei pääse sängyst ylös 5 päivää. Nukkuu 13-16 h unii ja ekä käy suihkus 6 päivää.
Nähty, koettu, kuultu.

Nii. Koettu.
Se oli se mun uus pohja.

Viime kirjotus pitää edellee paikkansa, mut mä oon edellee heikko.
Tuun aina olee.

Mikää ei muutu mihinkää.

insta: fataple

Aika kuluu

Oho. Taas menny kiva tovi ku oon viimeks kirjottanu.
Aika hassuu. Olo on parantunu silleen. Kiitos lääkityksen. Välil tietty iskee ahdistus iha tajuttomal voimal, mut mun on jotenki helpompi pitää itteni kasassa kuin ennen. Taino, iha samallail ku sillo enennki ku mul oli toine lääkitys.   Pystynki nousee sielt mudast vaikka kuinka kaadettais päälle just sil hetkel.
Faktaha siis on se, et toi lääkitys sokasee mut aiva täysin silt pahalt ololta niin, et luovuttamisen tunne jää vaa pinnalle. Varmaa se on vaa ajan kysymys ku kilahtaa enkä jaksakkaa enää, vaik kuinka vahvalle tuntuis just nyt. Aina on riski et romahdan. Mä tiedostan sen. Lääkitys tukahduttaa sen pahan olon. Se on koko aja olemas jossai tuol, eikä ees nii syväl, mut se vaan on täysin tukahdettu.

Joululomal en lihonu yhtää. Päivastoi. Kiinteydyin entisestään. Bmi 22.72