Hei hyvää 10-vuotis syntymäpäivää rakas sairas maailmani <3
En ollu avannu tätä blogii yli 3vuoteen. Luin kaikki tekstit alust loppuun. Aiva vitu hirveet luettavaa. Nauroin vedet silmis, ja mietin, et ei ees pahimmat kauhuelokuvat oo osannu jäljitel kaikkii niit tehtyi hirveyksii, mitä syömishäiriöinen voi itellee tehä. Tää on järkyttävän sairas maailma.
Sitä elokuvaa mä kyl ootan.
Nykyään mä vaalin mun kehoo. Ravitsen, hoidan, rakastan. Tai ainaki yritän. Ja ilman mitää paineit ja pakkoo. Monesti oon pyytäny silt anteeks kaikkee näit hirveyksii mitä tein. Tiiän, et tää on arvokas väline (välttämätön), jos haluu olla tääl maan pääl.
Ehkä joku päivä mä annan itelleni anteeks.
Syön mitä haluun, millo haluun, intuitivisesti, eli pääsääntösesti aika terveellisesti.
En oo oksennellu enää melkei 10 vuotee. Mitä nyt oon viimeks tänne kirjottanu. Välil on saattanu tulla joku heikko hetki humalas aamuyön pikkutunneil, mut ei muute.
Treenaus on edellee aktiivisesti mukana elämäs. En oo tainnu koskaa olla näi vahva mitä nyt oon, ja mä tykkään siit. Paino on ollu solidi 68 jo useemman vuoden. Kehonkoostumus on vaa muuttunu.
Tulin tos muutama viikko sit siihen tulokseen, et oon alkoholisti. En juo paljoo, mut juon liian useesti ja väärist syist. Mä hiljennän ja rauhotan sil mun mielen. Sitä mä en muistanu, et olin tehny tätä samaa jo 10vuot sit. Se vähä yllätti ku luin näit tekstei. Sillo vaa join harvemmin, mut kerral enemmä.
Mua kaduttaa et sillo aikoinaa poistin sen lihava-maailma- blogin.
Se oli sairaan eeppinen.
