tahdon

VITTU MÄ EN JAKSA ELÄÄÄÄÄÄÄ YKSIN
TAHON FYYSIST LÄHEISYYTTÄ
TAHON ET JOKU HALAA MUA
TAHON ET JOKU HALUAA MUA
TAHON ET JOKU RUTISTAA MUAN NIIN VITUN KOVAA ETTEN SAA HAPPEE
TAHON ET JOKU KATTOO MUA LÄPIPORAAVAL KATSEEL SUORAAN SILMIIN
OTTAA MUN PÄÄST KII JA VETÄÄ LÄHELLE
TAHON HENGITTÄÄ JONKUN KAA SAMAA ILMAA
TAHON OLLA JOLLEKKI KOKO MAAILMA
TAHON ET JOKU OIS MULLE KOKO MAAILMA
ja antais syyn haluta uutta huomist.

Oot kuuro

Sano, et kuullostan helpottuneelle. Must tuntuu, et se on vaa se ääni sun päässä, ettei sun tarttee siellä jossai muka olla huolissas ja kantaa enää sitä vastuut, jota et oo koskaa ees kantanukkaa.
Kuinka sä voit kuulla helpotuksen äänessä, joka tekee hidasta henkistä kuolemaa???

No jaa.

Huomasin oven raost, et viereisen huonee ihmisel oli matkalaukku lattial ja tästähän mä heti ajattelin, et vittu nyt jos se lähtis jonnekki viikonlopuks ni mulle se ois mättö päälle. Ois oisin yksin ni oisin oksentanu varmaa jo viikossa tilin tyhjäks.
Toisaalt, onneks en oo voinu tehä sitä. Ja tänä aamuna eilisetki ajatukset muuttu takas toiveeks siit, etten jäis yksin just nyt.

Otin tähä koneelle aamupalaa. Tein vähä normaalii isomman annoksen. Jos syön normi vauhtii, ni mul menee täs 2 tuntii

Sanoja jollekki

Miks sun piti lähettää mulle viestii??!!  Just vittu ku olin "siirtyny eteenpäi"
Sillo ku lähin pois sun luota, etkä enää puhunu, se oli ku laastarin veto. En jääny miettii sitä sen enempää.
Nyt kuitenki, viikko sit. Vittu. Mietin sua 24/7. Tekee pahaa, ku tietäis et, vois saada jonkun itelleen. joku pitää musta. Haluis mut. 
Mut en sit tiiä oliko se vaan alkoholin sanelemaa?   Tuun kysyy sult parin päivän pääst. Nyt en uskalla.

Kädet hikoo ajatuksista.

Eihä me tunneta viel ees sillai kunnolla, mut tiätkö miten sait mut verkkoos, sillä, et halusit mut vaan siihe viereen? Ja ne muutamat pienet fyysiset kosketukset.
Kukaa ei halua mua viereensä ikinä. Ei oo halunnu sit vuoden 2010. 
Kukaa ei välitä.   
Sä vaikutit välittävän. Toisaalt, huono sanoo muutamast päiväst, mut niih....     
Muutama viikkko ku oltiin laiteltu viestii, jo sillon ajattelin, et oot parasta mitä mulle on tapahtunu vuoden 2007 jälkee. Ja oon edelleenki sitä mielt. 

Kerran ku vois viel nähä ja nauttii sun seurast. Oisin niin onnellinen ja helpottunu.  

Nesteet tuli nesteet meni

71. Vitu kuvotttava.
Pakkoko se on alkaa oikeesti laskee kaloreit sillo ku on pakko syödä niiku normaalit ihmiset??!!!
Vittu on näyttävästi. JUMALAUTA KU EI KINOSTA KALORIT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Nyt ei onneks tarttee vähää aikaa syödä niiku normaalit ihmiset. 

Kyl valon ja ilman energialki voi elää. acording to Valeria lukyanova the living barbie 

Ei sil

ois mitäää välii jos mä katoisin.


En kaipaa säälikommenttei tähä. Se on vaa surullisen realistine fakta.

En oo mitää kellekkää ja taistelen sitä vastaan, et tappaisin itteni.¨
Haluun uskoo maailman hyvytee..
Kerra mä lupasin itelleni kokee sen viel kerra.   Mä koin sen kesäl. jote..........
aika näyttää kaike

Spinnin on a field

puristaa. puristaa. puristaa.
huudan.
huudan.
huudan ja rääyn iha ku olis maailmanlopun pelko päällä.
väärin.
en pelkäis maailmanloppuu.
enemmä pelkään elämän jatkumist.
silti jatkan.
liikun. elehdin. pyörin. kuin mäkee alas heitetty pyöränrengas.
otan kaiken vastaan. mutkat. kuopat. kivet. paskat. ja suoraviivaset täydelliset suorat. jolloin vauhti vaa kiihtyy.

Kilokäyrä

Vittu et repesin mut samas kyyneleet nousee silmii.
7vuos käynnis samaa paskaa. Elämä lihavana, Omaa kroppaa vihaten (tai no emmä tätä vihaa mut liia iso). Oon varmaa tän sh-historian läpin yksilö.
Onneks kukaa fiksu anonyymi ei oo tullu heittää mitä vitu ylifiksuu kommenttii sen suhtee kui hyvi oon onnistunu laihduttaa näide vuosien aikaa...:-------------------D

Eilen kylvin ajatuksen, et alkaisin taas melkei parin vuoden jälkee laskee kaloreit. Pistän päiville kalorirajan.
Huomasin, et mul on myös muodostunu ns. turvaruuat sillo ku oon yksin. Jääkaapist löytyy aina ne samat purkit.
Mut ei huolt, pidän kyl huolen muuten vitamiineist yms yms ravinteist!:)
En tartte muuta energiaa, ku ei oo mitää mihi käyttää sitä.

Eilen vatsa oli jostai syyst iha vitu sekasin ja kävin paskal varmaa 5 kertaa.
Tänää lähtee parin viikon nesteetki vittuun.
Vihdoin. Huomen oon tyhjä ja siit on hyvä lähtee.

Tyhjä

Kerta toisensa jälkee tulee vaa uusii reikii sydämmee, eik ikinä täyttöö. Mite tyhjemmäks mun sydän voidaa enää imee????
  En ollu nähny mun porukoit kahtee kuukautee ja sit ku nään ne, mä en tunne mitää ku halaan niit. Isä melkei itkee ku sil on ollu kuullemaa nii ikävä ja äiti itki sillo ku lähin.
     Yritän havannoida mun tuntemuksii ku halataan, mut emmä tunne muuta ku et siin on joku joka on mun kroppaa vasten. Mul ei oo ollu ikävä. Millo mä lakkasin ikävöimäst mun vanhempii?
Millo mä lakkasin ikävöimäst kaikkii mun läheisimpii?  Okei, ehkä yhtä ikävöin. Sitä, joka oli paikalla sillo ku eniten tarttesin tukee.
   En osaa enää välittää niist ihmisist samallail, jotka ei ollu sillo läsnä ku oisin eniten niit tarvinnu. Jouduin selvii yksin. Kute joudun selvii nytki. Enkä mä tiiä jaksanko mä enää ties monettako pohjarumbaa käydä läpi.
Nykyää mulle vaa tulee huomiohuora olo, jos yritän ilmast mun pahaa oloo lähimmäisille. Toisaalt oon nyt kyl ilmassu siit huolimat ja edellee ne samat reaktiot eli ei mitää. Ei sanakaa. Ei sitä mitä enite kaipaisin; mitä sulle kuuluu/voitko hyvin?
En saa puristavaa halausta sanoje saattelemana, et kaikki kyl järjestyy kuha jaksan taistella.
    Mä oon pelastanu itteni nii monesti ja samaa aikaa on pitäny olla pelastamas muitaki.... mä en tiiä jaksanko mä enää pelastaa itteeni

Ps. En oo käyny vaa'al kuukautee  ja täs parin viiko sisää mul on alkanu ekaa kertaa mieliala vaikuttaaa ruokahaluun. Ei tee mieli syödä. Mut syön silti koska kroppa tarttee ravintoo.
Tai söin. Iha pian voin kadota takas toiseen maailmaan, jossa kuvittelen voivani hyvin

En pysty enää olee hiljaa

Siit taitaa olla iha oikeesti aikaa ku viimeks oisin purkanu mitää oikeesti synkempää settii.
En kyl tiiä mitä saan tähä aikaa, mut tuntuu et on pakko vaa jotai ees avata jonnekki, ja tää on nyt se paikka jonne kirjottaa, ku muut paikat ei enää riitä.
Kerranki en kyl oo kirjottanu viel minnekkää muualle ku oikeesee päiväkirjaan, mut tuntuu ettei se riitä.

En nää mitää fiksuu syytä sille miks tän viikon aikana on lähteny iha mielettömään laskuun. Menkatki oli viikko sit ni niidenkää piikkii ei voi laittaa tätä matalaa mielt (normaalisti mul laskee mieliala tosi ranskasti ennen niit).

Tos muutama viikko sit tuli yhes asias aikamoinen takaisku joka veti sit monta muutaki asiaa mukanaa takapakille. Luulen, et se on yks syy joka vaikuttaa mieleen.
Lääkitys on kunnossa, vedän sitä vitun kahvii ja muitki vitamiinei oon alkanu nyt jo tankkaamaan talven varalle, ku tiiän et kuitenki tulee se vitu kaamosmasennus. Sain vinkkei mitkä vitamiinit jo itestään auttais ehkäsee masennust, ni ajattelin sit ottaa vinkist vaarin ja varatuuu täl kertaa talveen ajoissa. Ni SIIT huolimat tuntuu lasku. Ja tulee laskee.
     Mua pelottaa iha vitusti mitä syksy tuo tulleessaan ku kaikkial pimenee entisestään ja jään yksin.
Taino just nyt en oo nii yksin ku olin esim viime vuoden syksyl, mut pelottaa et jään, Nyt pitää vaa iha täpöl taistel sitä vastaan, etten lähtis eristäytyy. Nyt nää viimeset 3 päivää on tuntunu vaan sille, et tekis mieli vaa sulkeutuu omaan huoneesee, pimentää se ja mennä peiton alle makaamaa tulpat korvis.
Vaihtoehtosesti haluisin vaa olla nii, et joku pitäis must kii. Halais nii kovaa, et ees hetken tuntuis sille, et oisin kultaaki arvokkaampi.  Tahtoisin jonkun erityisen joka halais mua. Oon turtunu muiden valheellisille halauksille. En usko et ne oikeesti välittää.  Jos ne välittäis, nii ne kysyis, et onks mul kaikki hyvin. Eipä kysy, vaik näkee VARMASTI nii saatanan selkeesti ettei kaikki oo hyvin. Tahtoisin sanoo ääneen, ettei kaikki oo hyvin.
  En tarttee mitää kannustavii sanoi, koska ennenki oon selvinny ilman niit, mut haluisin vaa ees sen yhen välittävän halauksen ja tietää, et joku on vaan on siinä, mun tukena sillo ku sitä tartteen.
Mut kukaa ei oo sillo ku tartteisin kaikist eniten. Se on se hetki ku pitää vaa luottaa oman järjen voimaan, et se kyl auttaaa mut selviimää.
En vaa tiiä mite kauan oma järki jaksaa viel taistella yksin. Se ei nimittäi ehkä kestä enää 5:ttä kertaa pohjakosketust

Pitkäst aikaa

Tekis mieli viiltää tää vatsa auki.
Oksentaa kaikki hapot mitä irtoo.
Liikaa ruokaa.   Oikeesti sopivasti. Vääränlaist ruokaa.
Tahtoisin vaa paastoo pari päivää et puhistuisin kaikist näist törkeist myrkyist.
Iha uskomatont mite järki pimenee saman tie ku jää yksi. Olin puoltoist viikkoo täysin terve ja onnellinen kaike suhteen. Nyt sit  oon takas täs.... jopa 10 tuntii. Sit onneks taas turvaan, pakoon tält kauheelt maailmalt.

Oon häiriö, mut onks mul jotai suunnitelmii niiku stereotyyppisil on?   Ei.
Ainut suunnitelma ois oksentaa kaikki mitä menee kurkust alas, mut sitä ei onneks voi tehä.
Joilla aineil itteni sellasii pärinöihi, et jaksaisin liikkuu 2x1.5-2 h päiväs ja sellaset syömiset et vaa ku joku näkee. Sopisko ?

Oksensin

joku 100g kuivattui hedelmii ja pähkinöit, 2 digestivee, sokerikanelikorppu, paahtoleipä voil, jauhelihapihvi ja jotai lounaan jämiiki tuli ulos.
Eipä tota nyt välttis ois tarvinnu oksentaa, mut se järjejättiläine keksi, et joko käyn lenkil tai oksennan.

Tän viiko jälkee vihaan kroppaani nii vitusti