Mulla oli nii ihana olo olla sen lähel. Ku joku vaa oli siin ja sai hengittää toisen naamaa nii lähelt ku pysty.
Oli ihanaa tuntee se, et voisin ihmisenä olla kiinnostava ja haluttu. Oli outoo tuntee ittensä halutuks ja toivotuks. Anto jopa toivoo sen suhteen, et ehk joku päivä mäki saan viel kumppanin, et joku haluu mut ihmisenä just sellasena ku oon.
Me ei enää nähä. Tai oon 98% varma. Oon pyydelly iha sikan anteeks asioit, joist ei voi ees pyytää anteeks tai siin oo mitää järkee. Loputon miellyttämisen halu, koska mä tykkäsin siit henkilöst.
Tykkään iha oikeesti. Ei oo ikinä enne tullu nii täydellist tyyppii vastaan ku tää.
Mitä mä tein, et tää meni pilalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti