Yksin

Vituttaa ku tuntuu, et jostai kumman syyst mun oikeest jalast surkastuu lihakset iha iteksee!!

Tänää mia kävi mieles. Heti ku oisin saanu mahiksen jäädä yksin. Oisin iha oikeest voinu oksentaa vaan sen desin verra piirakkaa.

Poika sanoo, et ois ollu kiva viettää enemmäki aikaa yhes. Mul hyppää sydän kurkkuun ja hetken meinasin jo jättää vastaamat. Helveti ahistavaa, et saa tietää et joku oikeesti nauttii mun seurast ja pitää mua hyvänä tyyppinä.  
Ei must kukaa pidä . Kukaa ei rakasta. Joten se ois vitun outoo ja ahdistavaa, jos joku nii tekis.
Mä en ees tiiä mitä rakkaus on. Kuvottaa pelkkä sana. Antakaa mun olla!
ja silti samal toivoisin, et joku vaa ottais mut kii ja rutistais nii kovasti ja kauan, et happi loppuis

Oon nyt tavannu 2 tyyppii, joist oon lähteny asenteel et " vois tulla enemmänki ku kavereit jos kaikki asiat vaa natsaa".
No, eka oli vitu loisto tyyppi, mut sen illan jälkee se ei enää vastannu mun viesteihin. Näin sen tänää ohi mennen kapel joidenki kavereidensa kaa.  Menin iha tarkotuksel ohi toistamisee, et jospa se ois huomannu mut ja sen omatunto kolkuttais ees vähän.  MÄ. EN . TEHNY. MITÄÄ. SILLE! Ja se vaa lopetti puhumisen:(
No sit tää toinen. Oliha seki iha mukava, mut vitu floppi. Oikeesti. En oo pinnallinen persereikä, mut kyl se vaa on sellai juttu, et jos ekan kerran tapaat jotai, ni kyl sitä pitäis jonkilainen fiksu ensivaikutelma saada aikaan, jos oikeesti meinaa kuvitella tapahtuvan jotai vähä enemmänki.
Mä en lopeta yhteydenpitoo, jos se laittaa mulle jotai viestii, mut mä en kyl vapaaehtosesti lähetä sille mitää.

Tänää teki kauhee pahaa kävellä alkuillast yksin kapel. Oli iha vitusti populaa liikkeel. Lähin ryypinkeihi menevii kaveriporukoit. Tuntu mite metri metrilt puristuin kasaan ja typerät ajatukset valtas mielen, onneks ekaa kertaa kolmee kuukautee" Tän takii vihaan elämää. Mul ei oo ketää. Oon nii yksin. Tän takii halusin vittuun täält. Ja mitä siel on? 45679987 kertaa pahempi tilanne."
Se kauhee olo ku haluu vaan pois, mut ei oo mitää paikkaa minne mennä, mut ei haluis lähteekkää, mut ei missää nimes jäädä siihenkää.  Yksinäinen täs, yksinäinen siel. Mun elämä on kaikkial muual paitsi siel mis mä oon.

Poika laitto taas viestii.

Se poika oli kyl kiva. Oliha se vitu humalas sillo, mut aik syvällisii juttui sain revittyy siit irti. Tanssin sen kaa hitait. Tanssin ekaa kertaa elämässäni hitait iha tosissani, enkä vaa miellyttääkseni jotai känni-idioottii.      Miten vangitsevaa voi olla, ku tietää et toiselki on kroppaongelmii.
Ja kyl seki tais aika 100 varmasti tajuu mustki sen, koska se yritti väkisi tunkee mulle pizzaa suuhu useempaaki otteesee ku en suostunu syömää sitä.
En tarttee pizzaa ku oon muutenki jo iha tarpeeks läski