Blogit kuolee

Mist johtuu, et kaikki blogit on iha kuollu...? Seuraan tääl jotai kymment blogii ja kaikkii on päivitetty yli 3 kk sitte. Suurin osa tyylii puolta vuotta.

Voisin vähän kertoo kuulumisii menneest kuukaudest.
Syömiset: pysyy tasasina. Syön ku on nälkä, syön mitä haluun. Syön suht epäterveellisesti. Tai sillee, et terveellisempiki vois olla. Aik paljo on tullu viime viikkojen aikana sellast pientä naposteluu, tyylii 5karkkii kerralla, useemman kerran viikos. Ja suklaat jonku verran. Vois karsii niit pois, ku ovat täysin turhii, mut sit toisaal ku ne määrät on nii tajuttoman pienii, ni tuski niist haittaakaa on. Pasta on taas in.
   Kuvittelen, etten syö tarpeeks, mut ilmeisesti syön liikaa edelleenki, koska paino ei vaan putoo. Veikkaisin et mun kalorit on 1500-2000, et aika optimaaliset terveellist painonpudostus ajatellen. Lisäks oon liikkunu sillai, et arkikulutus on luokkaa 1300-1700 pelkäl  liikkumisel. Salil oon käyny 3x/vk. Nyt treenaamist muuttanu sillee, et enemmä hiittii. Tehokkain jälkipoltto ku missää muus.
   Jos tätä syömishäiriöhistoriaa mitetitää, ni mun syömis/liikkumis/ajatuskäyttäytymine ei millää tasol viittaa enää siihe. Ei oo ajatuksii. Sellast arkist painon pudotust, eli putoo jos putoo. En kiduta itteeni tai vaivaa päätäni sil.  Pari kertaa kilahtanu päässä, et vois huvin vuoks vetää pienet sessiot, ja niin oon sit tehnykkin, koska " ei nyt kerra kuussa mitää haittaa". En vaa saa siit mitää irti enää. Tulee vaa huono mieli ja kuolemanpelko. Muutaman kerra kärsiny myös iha saatanallisist pääkivuist, ku niskalihakset on menny nii jumii siit kaulan roikottamisest.    Yhtenä päivänä tuli iha täysi puun takaa triggeri, joka mut sit sorti puuhaan. En oo eläessäni saanu vaikutteit toisten käytöksest, ja se oli jotenki tosi jännä ku aloin sit miettii sitä.

Mieliala: en oo juurikaa ollu masentunu. Tai oon, mut erilailla ku koskaa ennen. Mä oon surullinen. Oon ollu itkunen jo useemman viikon, lähes joka ilta. Toisinaan vaan on sit nii väsyny, etten yksinkertasesti jaksa itkee.  
   Mul tos pari viikkoo sit pyöri ihan sikana ajatuksii mun elämäs menneist ihmisist, millast oli ennen ja millast on nyt. Mitä tunsin sillo, mitä nyt. Liikaa vertailuu, ikävää ja kaipuu.
     Jos ei ois pakko käydä töissä, ni jäisin vaa makaamaa sänkyyn päiviks.