AHDISTAA

NIIII VITUSTI
erityisesti tänää. Opelta tullu s-postii, jossa valittaa mun epäammattimaisest kielikäytöst yhes haastattelutehtäväs ja etten lue tehtvänantoi kunnol. Pahottelin, etten ollu ymmärtäny tehtävän antoo nii virallikseks ku ois pitäny olla ja et teen sen koko tehtävän uusiks.
Sit mul putkahteleeki mielee kaikkii muitki juttui mitä pitöis tehä. Kaikkee mist pitäis ottaa ajallaan selvää, et millo tehä mitä. Varmaa jo myöhäs. Muo ahdistaa nii maan perkeeleesti tää kouluelämä.
Miks kaikil muil se sujuu niin? Miten ne saa pidettyy ittensä kurissa ja venytettyy aikaa sillee, et tehtävät valmistuu ajallaan? Miten ne ees jaksaa? Kyl mä tiiän monii, joil on koulus todela paljo vaikeuksii selvitä. Joitaki, jotka heitetää koulust jopa ulos, ku selvitykset poissaoloihin ei oo menny ajois perille. Onhan noit... "onneks", koska se luo toivoo ja me voidaa tukee toinen toisiamme ja tsempata, et kylme pystytään tähä askel askeleelt.
Mut sit esim mun luokka. Emmä voi mennä opelle aukoo päätäni siit, et hyvähä se on muiden tehä tehtävii ja onnistuu niis moitteettomasti, koska NIILLÄ ON TOISENSA. Mul ei oo ketää kehen pitää yhteyttä kouluajan ulkopuolel. Niil muil on ryhmät watsapis. Ei mul oo ketää kelt kysyy varmistusta tehtävien teos.

Oon yhteiskunnast syrjäytyny mt-ongelmien takii. En pysty suoriutuu. Suorittaa elämist niiku ihmisen kuuluuu. Niiku vitun lampaat. Vitun mielivammanen.

MIKS EN PYSTY TÄHÄN??!?!?!?
Miks en jaksa? Miks oon koko aja nii väsyny, etten pysty?
Miks ahdistaa niin, et lamaannun?      Miks lamaannuttavast ahdistsuksest liikkeellelähtö on niin helvetin tuskasta??

Mulle on varattu ens viikol psykoterapeutille aika.