mitävittuaviha

En tiiä mitä mun kropalle on tapahtunu täs kuukauden aikana. En varmana oo voinu syödä yli 2500kcal mikä ois optimaalinen määrä saada mun elämäntilanteeseen nähe lihakset kasvaa, ni vittu mun perse ja reidet on kasvanu nii, et jouduin ostaa itelleni elämäni ekaa kertaa kokoo 42 olevat housut! Siis mit vittuu??!?!?
Ja silti mul on reiden ylimmäst kohast sentit pienentyny. Pikkasen rankasti ilmeisesti lihakset alkanu muokkaantuu treenates..?
Pitää varmaa rajottaa lihastunnit pariin kertaa viikos ja loput sit pelkkää aerobist/kehopainol tehtävii juttui.
  Huomen on tän viikon toinen lihaskunto ja siihe perää sit aeribist treenii 2-3 tuntii. Vika tunti on kyl sit tosi leppost settii.
Sunnuntain päälle parin tunnin setti.

"hei jos sulon nälkä ni serve yourself"
"juuuh mä kyllä otan jotain"
"MMMMM kaloreita!" 

en taidakkaa haluta enää mitää

Viel viikko sit rakastin mun kehoo ekaa kertaa elämässäni, mut tän viikon vaatteiden koko palautti mut takas todellisuutee. Mä en oikeesti nää mun todellist kehon kokoo. Nään sen pienempänä ku oikeesti oon....
Oon kuvottavan kokonen

Oho, mult on lähteny 5 lukijaa!::D Oiskoha pitäny ilmoo osotteenmuutoksest sillo muutama kuukaus sit

mä säälin sua ku mun vartaloa, niin runneltu, niin turmeltu
oppiakseen uutta, harhoissa ei kuule totuutta
vaiheessa, aineessa, paineessa, laineessa
hyökyaalto haki jo Sirkesalon
aamulla kirvelee valo
puhutaan paskaa, teoriassa
tosi asiassa vedetään aineita
päästkää mut vittuun kalliosta, Lappiin kasvattaa poroja
anna mulle terve yhteisö jossa olla
yksin ei jaksa enää, hyksiin ei passaa mennä
kaikille armo, paitsi itelle, suutarin lapsella ei oo kenkiä
tää kroppa ei kauaa kestä ennää
mee itekki sinne minne mennään
oksennan eli ajattelen
mä en vittu siedä mitään

pimeessä hapuilen, kirkas ja valkoinen
(3x)
kirkas ja valkoinen, pimeessä hapuilen
kirkas ja valkonen pimeessä hapuilen
kirkas ja valkoinen, kirkas ja valkoinen
ilman toivoa, toivon valo, valo, valo, valo

en ymmärrä miksi tykkään surullisista lauluista ehkä ne on kotoisia
mä oon sitä, mitä haluan olla, mut vaikee välillä haluta olla
kamalissa olotiloissa välitiloissa, motivaatiota hakemassa, kaipaan rakkautta
tarkoitusta, kaavaa kaaokseen
pelkään menettäväni kaikkeni, äitini, mieleni
ainoa joka kuuntelee on Jumala minun sisässä jolle olen minä enkä Henri
selittämättä, vääjäämättä, en haluu sinne, valun sinne
unohtaen tämän maalaan samaan vitun tauluun
kirjotan samaa vitun lauluu

mulla tuntuu että meikä saattaa kilahella
silti meikä haluaa omas päässä tapella
saattaa tulla jotain outoo paskaa suusta
muttei se haittaa ku meikä löytää itteni hirtettynä puusta
mitä sä voit siihen sanua, itsemurha on
aine, meikäläisen uusi vaihe
silti meikä tekkee sun kanssa tätä

"kertsi"

toivon valo, enää filosofeja, narkkareita
masaki paskana, sana eri asia, ku miten on astias
vitun teoria, muille väännetty
ite opittu, virheestä, virheestä
vittu saatana, en luovuta
hymyilen huomenna, vedän kuolemaa turpaan
nää vitun kerrostalot mahdollistaa parvekkeelta hyppäämisen
viina ryyppäämisen
millon koulus opeteltiin annosteleminen
eläminen, paikallaan oleminen
tää liha on vitun sitkiää
mutta kuinka, osais ees itkiä
kyyneleillä omana tietona
aivan vitun uskomatonta, mä oon tän vartalon sisässä
katon itseäni silmiin, enkä näe itseäni
täällä on kahta eri sakkia, vitun tyhmiä ja vitun älykkäitä
en tiiä kummassa oon, kummastelkoon päättäjät
verta ei voi oksentaa, ainoastaa blandataa
nestettä, sisään, tavotellaan nollatasoa
kaikki ongelmat päättyy aina kysymykseen, onko Jumala olemassa
uskon kuin lapsi, tai tapan itseni
pääsen taivaaseen, etkä pääse, tai kuolen
dokumentti, toivo, lasku kiitos, toivon valo

Pitkäst aikaa!

Pikapäivitys!
Oon muuttunu.  vahvemmaks. Oon turvassa.
Mulon hyvä olla. Tai ainaki suunniillee. Mä oon tyhjä, niiku aina. Se ei muutu, ku elämäst puuttuu se joku.
Okei, ja nyt sit ku otti puheenaiheeks ton, niin tuli aika surkee yksinäinen fiilis.

En yhtää tiiä mite tuun päivittää tän kuun aikana, ku yleensä sillo ku menee hyvi ei tuu kirjoteltuu mitää, mut ehk vaihteluks vois kirjottaa hyviiiki juttui.
Ainaki tuun tsemppaa teit lukijoit jouluna <3

Mikä on parast mulle

tiiän mikä on parast mulle. Tiiän.
Pelastan itteni mia-mörölt. Pelastan itteni parisuhdedraamalt, jota ei ees oo.
Välttelen niit väärii ihmisii. Siirrän ne mun lähelt pois kokonaa.
En syö ku tiän, et se lihottaa mua.     Vatsa muris just.     Alkoholist kalorit ja hiilarit. Toimii. Paljonkoha viinas on?
Oon pelastanu itteeni jo 6 vuotta.
En tiiä mitä tehä. tahtoisin tehä jotain, mut en kuitenkaa tekis mitään enkä haluukkaa, mut toisaalt haluun, mut mist mä täs oikein puhun? Elämäst? kuolemast? Molemmist varmaa.

Mulle parast ois varmaa kuolema

mut ei sit kuitenkaa

ittensä satuttamine ois sit varmaa lähin verrattavis oleva asia, mut ehk noi pari viikkoo vanhat jälet nyt saa riittää.
Mut mitä jos haluunki lisää? Mitä jos tahon et joku näkiski ne? Joku voimakkaampi olento. Kysyis mitä noi on. Valehtelisin, mut se kattois mua silmiin silmillää, jotka sanois sanattomil sanoil et "tiiän tasan tarkkaan mitä noi on", ottais must kii, puristais kovasti syliinsä, ja antais mulle syyn elää, antais tunteen et mun kuuluu olla elossa, just tässä ja nyt.

Tahtoisin kuolla onnellisena.

dying from the inside out

Alkoholille paasto

Ei luoja... en ees muista et oisin kirjottanu ton edellisen postauksen??! Mis vitu välis olin ehtiny tulla avautuu tänne?? (pakko oli vähä muokkaa sitä, ku liian henkohts settii oli kyl siin tällä kertaa)
Ton kirjotuksen vaihees, kellon mukaan, olin juonu vast 3 isoo juomaa, ja puolikas oli viel jälel.
Yhteensä join vaan 3.5x0,5l ja 2x2cl shottii. En oo ikinä enne juonu noin vähä siihen nähe mihi kuntoo pääsin. Iha käsittämätönt!!
Onneks tiiän sit tulevaisuuden varalle, et kui pienel määräl alkoholii pärjää sellasen viikon ruokavaliol jälkee..

Parin päivän oon kuitenki havahtu takas ajattelee naisii. Varsinki parin päivän takasen illan jälkee.
Jäis oikeesti mistää paitsi, jos en ikinä sais miestä itelleni.  Oonks mä muka joskus kuvitellu nii? No en kyl.