Jos sais syyn jostai muualt.
Perjantaina saan lähetteen kilpparikokeisii; miks väsyttää, tukkaa lähtee, paino ei putoo.

Läski

Emmä oikeesti edellenkää oo mikää läski mut jotenki kaikki tapahtumat saa mut tuntee itteni huonoks, et oisin tehny jotai väärin ->  mussa on jotain vikaa ja ainut mihin pystyn vaikuttaa on mun fyysine olemus. Bmi 23,4. Sama ku viimeset 3 v.
Mielisairaus on sairaus mis muutki. Siihe ei voi ite vaikuttaa, mut oireit voi yrittää lievittää.

Oon väsyny. Todel todel väsyny.

Kadun eilist oksentamist. Menin iha pimentoon sen jälkeen ja koomassa tuhlasin 4 tuntii youtub-videoihi  koulutehtävien sijaa. Jotenki pakoon sitä ahdistavaa oloo.

--------------->

Taistelen ja onnistunki jollaa helveti kummal kasaamaan hyvän olon ja kyvyn keskittyy näihi tehtäviin ja saan jopa jotai aikaseks!
...vai onkoha se tää viini joka auttaa?  Yhen ison viinilasillisen verran.

Puoltoist viikkoo koulust menny ja kolmen kuukauden jälkee mieleen on alkanu taas putkahtelee itsetuhosii ajatuksii. Ei ne nii mainitsemisen arvosen tasosii oo, sillee tosi viatont, mut kuitenki. Ei se tervet oo ja järki huuta hälytyskelloi.
Tasan yks asia pitää mut poissa jopa itteni läpsimisest. Niiku ees nii pienest ja jota ois niiiiii helppo tehä. Ei saa, eis aa. Mitä jos jälki jää

Päätin tos pari päivää sitte et nyt jää taas koululounaatki pois päiväjärjestyksest. Viime viikol kävin kerran ja nyt maanantain. Iha vitun hirveetä shaibaa tämmöselle herkkähermoselle luuserille. Kaikki muut ehtii lopettaa syömisen, eikä kukaa ees vilkase mua, et oonko lopettanu, ja sit kaikki vaa lähtee vetää.

Yritän, yritän oikeesti nii kovasti olla paras versio musta tollee julkisesti, puhun ihmisten kaa ku siihe on mahdollisuus, yritän hymyillä parhaani mukaa ja pitää äänensävyn ystävällisenä, silti, SILTI tuntuu et kaikki kattoo entist enemmä kulmie alta, ihmiset puhuu entist vähemmä mulle, kukaa ei tuu tunneil istuu viereen, mua ei oteta ryhmätöihin mukaan ja OPET joutuu siirtää jonku mun kaa.
Ikää sillee 22-25 ihmisil, ei vittu jumlauta haloo nyt vähä niiku level up please.
Mä kyl ajattelin kysyy joltai niist, et oonko esim kännis menny sanoo jotai epäsopivaa mist toi kaikki perseilevä käytös voi johtuu.
--

Tunnen mite pää alkaa monen kuukauden "tauon" jälkee taas pimetä, sairaus ottaa vallan.
Emmä oikeesti ees oo sairas millää tasol. Vähä vaa alakulone ja hupsui asioit pyörii mieles.
Kyl te tiätte tän systeemin.

Oksennetaan syksyn värejä

kai siit viime kerrast on pari kuukautta.
Oksentaes muistan taas kui ihana on tyhjentyy. Kui ihanalle se sairaasta päästä tuntuu, et se kontrolloi mua. "tyhjennä ittes vitun kuvottava läski sika"
Itseviha miljoonas.

Tänää söin liia vähä ja se heikotus tuntu päiväl hyvälle. Muistelin mite viime syksynä oksensin koulun lounait. Oksentaisin varmaan nytki mut mitä turhii jos kerra viikos kahes käy lounaal.

En todelakaa tiedä miks tulin selittää teille vaa jostai oksentamisest.

Must tuntuu

et syksyy lähestyes alan taas päivittää tätä enemmän. Tuntuu vahvasti sille. Tahtoisin jakaa tän blogin forkal, jotta sais enemmä lukioit, koska huomiohuoraus on toisinaa iha kivaa, mut sit toisaalt fiksut osaa stalkkaa ja tajuu kuka oon. En välttämättä haluu sitä, vaik täälki kyl on pari jotka tunnen ja tiiän et ne seuraa. Luo vaa jotenki enemmä mielenrauhaa ku pystyy kuvittelee olevansa 100%ano.

Tuntuu, et on kyl nii hakuses tää kirjottaminen tänne ku en oo nii pitkää aikaa kirjottanu säännöllisesti!  En ees muista mitä tänne kirjotetaa ja mite.
On alkanu lipsuu vähä liikaa tuol julkisel puolel tuoda omaa mieltänsä esille, ku pitäis muistaa pitää sen kiiltokuvan puhtaana, koska ei se huono olo kutkuta yhtää ketää sen enempää ku ennenkää.
Olipa runollist.

Jos mä täs lähiaikoin tekisin sen surullisen kuuluisan "uuden alun" ?
Pääsis fokusoituu johonki muuhun ku siihe omaan pahaan oloonsa. Tää leikki on mut ennenki pelastanu, vaikkei sitä aina uskoskaa.

KUKA SEURAA?

Kui paljo sais tiputettuu kolmes viikos? kysyin edellises postaukses. No totta kai 0. ainaha se on sen nollan. vituukko mä oikeen kuvittelen. lol .

KUKA LUKEE VIEL TÄTÄ BLOGIII VOITTEKO KOMMAA? jos ette haluu et julkasen kommenttii, jos ette oo anoi, nii en julkase!:)

Oksesin vaan koska voin

Paljonkoha sais tiputettuu kolmes viikos?
1.5-2h liikuntaa melkei joka päivä. Ei se oo paljoo, jos muuten sit vaa makaa. Toisaalt iha tarpeeks jos syö alle 1000kcal.
Emmä tiiä paljo mä tuun päiväs syömään.
Aamupalaks puuroo lounaan aikaan?
Välipalaks kahvi ja bansku?
Päivälliseks 3 munaa
 iltapalaks maitoon tehty protskupirtelö?
Porkkanoit rouskutella tylsyyteen.

Hyi kalorit imeytyy. Nyt pitää mennä.

mut en ollu oksentanu 4 viikkoo  ja 4 päivään!

Toivotit voimii / oon yksin

ja laitoit liitteeks oman blogis osotteen. En julkase sitä kommenttii. En mainosta. Oot 16 v, ilmeisesti ossalla.

Voi niit aikoi ku itekki oli 16. Just se ikä ku sairastuin. Varmaa 80%  sairastuu just tos 15-16.
Olin nii vitun sokee sillo, ku omat aivot ei ollu viel kehittyny olemaa tarpeeks vahvat ja järkeilee.
Se oli hauskaa sillo ku  veti päivän 600 kaloril ja ihmetteli ku kunto ei meinannu riittää pienempiinkää urheilusuorituksiin. Mistköhä vitust se mahtokaa johtuu? Syömishäiriö on vitun typerä sairaus. Tekee ihmisist nii sanoinkuvailemattoman typerii. Itekki olin typerä. Iha saaatanan typerä.

Viime viikkoin alkanu kytee taas halu oloon tuntee ittensä laihaks. En tunne. Oon iso. Kokoo M-L, 40-42. Fakta.
Ois vaa nii ihana olla laiha. Nii vähän tilaa vievä ja luiseva. Vähän niiku kadota. Muuttuu ruummillisenki olomuodon puolest sellaseks ku mä oon: huomaamaton, mitätön, merkityksetön ja koko ajan tiellä. Jos ois laiha, ni sit vois mennä vaikka johonki nurkkaan seisoo tai pöydän alle.
Tää on sitä aikaa ku voisin myöntää tän olevan kytköksis masennukseen.
Oon taas valunu. Taino taas ja taas.. pitkäst aikaa oikeestaa. En oo tosi pitkää aikaa ollu tällases olotilas mis oon nyt.
     Kaipaisin tukee. Tahtoisin puhuu vaikkei oo mitää selkeetä syytä miks masentaa, mut jotenki kertoo jollekki kui turha ja merkityksetön olo on. Kui pahaa tekee olla yksin. Ku tartteis jonkun joka pitäis kiinni ja välittäis. Kui tekee koko aja mieli satuttaa ittensä, et sais sen ahdistuksen laukeemaan. En viillellä, mut lyödä. Lävästä avokämmenel, et se kipu kihelmöis oikei laajal alueel.

Mulon kellunu melkei täys viinipullo mun laukun pohjal kohta viikon ja oon miettiny kui ihana ois mennä juomaan se jonkun kaa vaik jonnekki kalliolle ilta-auringon paistaes. Tai jonnekki laajalle ruohikkoalueelle.
Juoda se, jutella kaikesta maan ja taivaan välil, tehä kärrynpyörii ja tuijotella taivast.
Mua pelottaa etten pääse tekee sitä kertaakaan koko kesänä. Pelottaa aiva helvetisti.

Tahtoisin vaan itkee ja sanoo jollekki :" mulla on niin paha olla"  Eikä tartteis sanoo muuta. Sanoo vaan se jollekki toiselle ääneen, ja sit se vaan olis siinä ja vaikka halais ja sanois et :" niin. Joskus on paha olla ja se on ihan ok".

Sofi de la torre

Aukasin bloggerin ekaa kertaa varmaa parii viikkoo. Taas alotan kirjottaa tavallaan pää tyhjänä, kuitenki nii paljo asiaa täynnä.

 Oon kertonu yhen suurimmist salaisuuksistani ihmiselle, joka ei tiedä must mitää. Sen minkä vaan te tiedätte. Se reisi. Oli pakko kertoo et emmä oikeesti oo törmänny mihinkää pöydän reunaa vaan et oon tehny sen ite.
Se pyörii edellee mieles. Edellee nää kaikki viikot, päivät, siit ku oon viimeks maininnu siit mieliteost tääl. Koko aja. Tai no ei iha koko aikaa. Vaa sillo ku oon yksin, eli 85% ajast.  Varsinki nyt ku otti sen puheenaiheeks. Oi, kui ihan ois vaa vetää ja nähdä sen punasen nesteen valuvan pitkin ihoo. Konkretisois mun olemasolon, mun kuolevaisuuden, sen et oon oikee ihminen.

Paino samas. Junnaa vaa, vaik kroppa muuttuu päivä päivält. Oon iha uskomattoman hyväs kunnos nykyää.
Ruoka on merkityksetönt. Syön aamupalan, välipalan välil, päivälliseks toisen välipalan verran ruokaa ja sit iltapaks taas välipalan verran. Syön lämmint ruokaa ku on pakko.
Jääkaapis pysyy ain samat. Pitäis varmaa enemmä siirtyy hedelmii. Vähentää leipää. Se kaks palaa päiväs on liikaa. Vitusti hiilareit. No ei oo, mut mielummi ottaisin  ne hiilarit vaik banaaneist.

Rakastan ku se lyö mua. Se saa mut tunee olevani elossa.
Rakastan ku se saa mut tuntee, jotai mitä en oo koskaa ennen tuntenu.