2 vuotta

Olin melkei 2  vuotta oksentamatta. Se on pisin aika koko 7 vuoden aikana!
Viime kuus sorruin kännis, ja sit toisenki kerran sitä seuraaval viikol.
Mut hei 2 vuotta! En tajuuu itekkää mite voi olla mahollist kaiken sen helvetin jälkeen.
Ihan käsittämätöntä!

Päivää vaille

Aik hauska sattuma, et iha huvikseni ajattelin tulla chekkaa blogin, ni päivää vaille vuoteen en ollu päivittäny tänne mitää!
Mitä mulle kuuluu nykyää? No iha hyvää itseasias. Elämä sujuu. Paljo muutoksii tapahtunu vuoteen. Lopetin salil käymisen melkei vuodeks, mut nyt alotin kyl sit uudellee. En oo edelleenkää oksentanu, eli yli vuodes mennää jo!! Painon puolest ei oo tapahtunu mitää muutost, mut nyt ku alotti käymää taas salil, ni uskosin, et vähitellen alkaa tapahtuu jotai. Jos ei laihtumist ni ainaki kiinteytymist ja se on tärkeempää.

Oon parisuhtees miehen kaa ja viime viikol "päätin" sit ihastuu vaihteeks tyttöön. En oo kyl meidä päälle 2 vuoden suhteen aikan ihastunu kertaakaa. Vaihteeks,  sanon sen takii, ku tajusin sit pienen pohdiskelun jälkeen, et oon viimesen 6 vuoden aikana ihastunu huomattavasti enemmä naispuolisii ku miehiin.

Yhen aikakauden loppu

Päätin sit lopullisesti poistaa mun  "lihava maailma"- blogin. Oli se mul ehtinykki olla jo jotai 4.v.
Muistattekste sen törkeen reverse-blogin? No just se. Pelkkää törkyy täynnä.
Blgger-maailma on nii kuollut nykyää. Mulki 15 blogist joit seurasin, yks päivittelee edellee. Muut on päivittäny viimeks melkei vuos sit. Minne kaikki on kadonnu? Toisaalt. Iha hyvä vaa, että ovat kadonneet eikä oo ollu enää tarpeit purkaa itteensä tänne synkkään secret societyn syövereihi.

Sängyn pohjal

Viime viikol se tais tapahuu. Pohja. Tavallaa. Pohjiijaha on kyl erilaisii. Jokaisel omansa. Bulimikolle se, et oksennat viikon joka päivä 3 kertaa.   Koettu, nähty, kuultu, luettu.

Toisille pohja on se, ettei pääse sängyst ylös 5 päivää. Nukkuu 13-16 h unii ja ekä käy suihkus 6 päivää.
Nähty, koettu, kuultu.

Nii. Koettu.
Se oli se mun uus pohja.

Viime kirjotus pitää edellee paikkansa, mut mä oon edellee heikko.
Tuun aina olee.

Mikää ei muutu mihinkää.

insta: fataple

Aika kuluu

Oho. Taas menny kiva tovi ku oon viimeks kirjottanu.
Aika hassuu. Olo on parantunu silleen. Kiitos lääkityksen. Välil tietty iskee ahdistus iha tajuttomal voimal, mut mun on jotenki helpompi pitää itteni kasassa kuin ennen. Taino, iha samallail ku sillo enennki ku mul oli toine lääkitys.   Pystynki nousee sielt mudast vaikka kuinka kaadettais päälle just sil hetkel.
Faktaha siis on se, et toi lääkitys sokasee mut aiva täysin silt pahalt ololta niin, et luovuttamisen tunne jää vaa pinnalle. Varmaa se on vaa ajan kysymys ku kilahtaa enkä jaksakkaa enää, vaik kuinka vahvalle tuntuis just nyt. Aina on riski et romahdan. Mä tiedostan sen. Lääkitys tukahduttaa sen pahan olon. Se on koko aja olemas jossai tuol, eikä ees nii syväl, mut se vaan on täysin tukahdettu.

Joululomal en lihonu yhtää. Päivastoi. Kiinteydyin entisestään. Bmi 22.72

Viime päivinä taas ahdistanu. Nyt se vaa on muuttanu vähä muotoonsa.   Se ei niinkää oo ollu enää tuntemuksena, vaa ajatuksina. Itsetuhoset ajatukset kytee. Ehkä vähä raapasinki sillee harmittomasti sit kuitenki. Jos mult kysytään näist ajatuksista, ni aijon olla rehellinen ja kertoo.. Tahtoisin kertoo jollekki muullekki jotenki silleee.... avunpyyntö?  En selvii yksin.
Ääneen sanottuna se tuntuu kauheen pahalle myöntää, koska oon aina selvinny, mut samal on silti nii rankkaa tiedostaa se et on joutunu selvii yksin. On mulla ollu aina sillee tukee, netin välityksel, mut ku kaipaisin, oon aina kaivannu, jotai fyysist. Joka arkeen. Tietää mahdollisuus et voin nähä ja olla jonkun kaa millo vaa.
Mun sisukset on syöpyny loppuun.

Silti oksennan /28.10

28.10. olin kirjottanu ton seuraavan pätkän, mut unohtanu julkasta sen

3 kertaa tän kuun aikana. Sillee kerra viikkoon. Eiline oli typerä.Väsytti, oli nälkä ja vaa vähä teki mieli. Taas pelkäsin kuolemaa. Pelkään et aivoon tulee tukos siit paineesta,

Aluks en tajuu miks oksennan, ku tiän, et se vaan pelottaa ja en ees nauti siit ruuast yms pelkkäää negatiivist, mut sit muistan , et just sil hetkel ku sitä haluun, ni teen sen vaan, koska voin.
Se ite tekeminen, oksentaminen , OLI mulle ennen pakokeino ahdistuksest.
Pitäis vaan oppii ettei se enää auta. Se vaan pahentaa.

Sairas.