Vielki siin suuhtees

annoin sille viel toisen mahiksen. Onhan ne toisetki saanu aina toisen mahiksen. Täl kertaa vaa mun kynnys on olematon;  jos sä ylität sen, ni sit se on siinä. Ja nii se vaa sattuu nyt olemaa, etkä voi syyttää muut ku ittees. Mä sanoin/varotin sua lukemattomat kerrat, ja tasan tiedät ne itekki.

1,5 vuotta on kulunut viimeisestä

se jonka kaa seurustelin, petti mua. Valehteli, manipuloi. Kaikkien silmis niin hyvä, mut kulissien takana mitää sanomaton. Mä olin sille mitään sanomaton. Melkei 3 vuot. Enkä mä vielkää voi uskoo sitä todeks.

Uus suhde, ja mun itsetunto ei oo koskaa ollu näin huono. Se ei oo koskaan ollu näin huono kuin nyt. Lue se uudelleen, ja sit lue tää mun blogi alust lopppuun. Mieti sitä.
Sillo mä vihasin itteeni vaa, kosk olin "läski". Nyt vihaan itteeni täysin siks, koska oon mitä oon kokonaisuutena. Oon kuullu mite ruma oon. Oon kuullu mite rumii vaatteit mul on, tai et näytän sille ja tälle, kaikki negatiivises merkitykses. Ainoot ruumiinosat joist mulle ei oo nyt sanottu jotain vittuilevaa sarkastist negatiivissätteist on mun sormet ja varpaat. Oon kuullu mite paskoi videoit katon. Oon kuullu mite paska mun musamaku on. Oon kuullu mite perseest mun ystävät on, joit se EI OO EDES TAVANNU.
Muistan ne pari kertaa kun se on sanonu mulle suoraan jotain kaunist ja hyvää. Toisel noist kerroist se oli kännis.

Ja ainut asia on mitä pelkään täl hetkel on se, et miten saan varmasti kaiken mun omaisuuden sen luota pois, koska täl hetkel mä en jaksais yhtää sitä vitu manipuloivaa sairast käyttäymismalliii jos väitetää etten muista mikä tavara on mun, mitä oon tuonu ja mitä oon tehny, ja mitä en. Mitä oon sanonu  ja mitä en. Mitä se on tehny, sanonu tai mitä ei.
Sellast on olla manipuloivas parisuhtees. Kyseenalaistetaa koko sun todellisuut siihe pisteesee asti, et alat uskoo sen toisen sanomisiii, vaik tasan tiedät ettei ne oo totta. 
Mut sul ei oo enää mitää sananvaltaa siihe.

Valehtelee, manipuloi ja lievästi narsistinen. Julkisuudes ihan erilainen ku kulissien takana; mä oon mitään sanomaton.

Mist saan voiman lähtee vittuun? Mist saan voiman perustella lähtemiseni, jos sille tulee tarvetta? Totta kai haluisin perustella, mut mitkä on seuraukset mun perusteluille? Loputon haukkuminen ja kaiken kääntäminen mun syyks? Et mussa oli se vika, et mä manipuloin ja valehtelin, keksin omiani ja yliregaoin?? Mä oon nähny sen  jo täs yli 4 kk parisuhtees, millast on ku toine ei voi ottaa kritiikkii vastaan ja kokee kaikki moitteet iha vitunmoisena hyökkäyksenä, ja se myös reagoi niide mukaa.

Mä en jaksa.

2 vuotta

Olin melkei 2  vuotta oksentamatta. Se on pisin aika koko 7 vuoden aikana!
Viime kuus sorruin kännis, ja sit toisenki kerran sitä seuraaval viikol.
Mut hei 2 vuotta! En tajuuu itekkää mite voi olla mahollist kaiken sen helvetin jälkeen.
Ihan käsittämätöntä!

Päivää vaille

Aik hauska sattuma, et iha huvikseni ajattelin tulla chekkaa blogin, ni päivää vaille vuoteen en ollu päivittäny tänne mitää!
Mitä mulle kuuluu nykyää? No iha hyvää itseasias. Elämä sujuu. Paljo muutoksii tapahtunu vuoteen. Lopetin salil käymisen melkei vuodeks, mut nyt alotin kyl sit uudellee. En oo edelleenkää oksentanu, eli yli vuodes mennää jo!! Painon puolest ei oo tapahtunu mitää muutost, mut nyt ku alotti käymää taas salil, ni uskosin, et vähitellen alkaa tapahtuu jotai. Jos ei laihtumist ni ainaki kiinteytymist ja se on tärkeempää.

Oon parisuhtees miehen kaa ja viime viikol "päätin" sit ihastuu vaihteeks tyttöön. En oo kyl meidä päälle 2 vuoden suhteen aikan ihastunu kertaakaa. Vaihteeks,  sanon sen takii, ku tajusin sit pienen pohdiskelun jälkeen, et oon viimesen 6 vuoden aikana ihastunu huomattavasti enemmä naispuolisii ku miehiin.

Yhen aikakauden loppu

Päätin sit lopullisesti poistaa mun  "lihava maailma"- blogin. Oli se mul ehtinykki olla jo jotai 4.v.
Muistattekste sen törkeen reverse-blogin? No just se. Pelkkää törkyy täynnä.
Blgger-maailma on nii kuollut nykyää. Mulki 15 blogist joit seurasin, yks päivittelee edellee. Muut on päivittäny viimeks melkei vuos sit. Minne kaikki on kadonnu? Toisaalt. Iha hyvä vaa, että ovat kadonneet eikä oo ollu enää tarpeit purkaa itteensä tänne synkkään secret societyn syövereihi.

Sängyn pohjal

Viime viikol se tais tapahuu. Pohja. Tavallaa. Pohjiijaha on kyl erilaisii. Jokaisel omansa. Bulimikolle se, et oksennat viikon joka päivä 3 kertaa.   Koettu, nähty, kuultu, luettu.

Toisille pohja on se, ettei pääse sängyst ylös 5 päivää. Nukkuu 13-16 h unii ja ekä käy suihkus 6 päivää.
Nähty, koettu, kuultu.

Nii. Koettu.
Se oli se mun uus pohja.

Viime kirjotus pitää edellee paikkansa, mut mä oon edellee heikko.
Tuun aina olee.

Mikää ei muutu mihinkää.

insta: fataple

Aika kuluu

Oho. Taas menny kiva tovi ku oon viimeks kirjottanu.
Aika hassuu. Olo on parantunu silleen. Kiitos lääkityksen. Välil tietty iskee ahdistus iha tajuttomal voimal, mut mun on jotenki helpompi pitää itteni kasassa kuin ennen. Taino, iha samallail ku sillo enennki ku mul oli toine lääkitys.   Pystynki nousee sielt mudast vaikka kuinka kaadettais päälle just sil hetkel.
Faktaha siis on se, et toi lääkitys sokasee mut aiva täysin silt pahalt ololta niin, et luovuttamisen tunne jää vaa pinnalle. Varmaa se on vaa ajan kysymys ku kilahtaa enkä jaksakkaa enää, vaik kuinka vahvalle tuntuis just nyt. Aina on riski et romahdan. Mä tiedostan sen. Lääkitys tukahduttaa sen pahan olon. Se on koko aja olemas jossai tuol, eikä ees nii syväl, mut se vaan on täysin tukahdettu.

Joululomal en lihonu yhtää. Päivastoi. Kiinteydyin entisestään. Bmi 22.72